Kysymyksiä ja vastauksia kotoutumispalveluiden uudistushankkeesta

Uudistuksen tavoitteena on yksinkertaistaa ja selkiyttää kotoutumista ja kielitaitoa edistävien koulutusten kokonaisuutta ja koulutusten järjestämisvastuita. Työnhakijoina olevien kotoutuja-asiakkaiden kotoutumiskoulutuksen ja lukutaitokoulutuksen järjestämisvastuu olisi kuntien työvoimaviranomaisilla, jotka järjestäisivät koulutuksia työvoimakoulutuksena. Opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalla toimiva vapaan sivistystyön kotoutumiskoulutuksen ja lukutaitokoulutuksen ohjaus- ja valtionosuusjärjestelmä purettaisiin lukuun ottamatta viittomakieliseen kotoutumiskoulutukseen kohdistuvaa rahoitusta. 

Muutokset perustuvat pääministeri Petteri Orpon hallituksen hallitusohjelman kirjaukseen, jonka mukaan kotoutumista ja kielitaitoa edistävien koulutusten kokonaisuutta uudistetaan ja sen rahoitus kootaan yhteen kanavaan. Rahoituksen kokoamisella yhteen kanavaan selkeytettäisiin ja yksinkertaistettaisiin järjestelmää, poistettaisiin rahoituksen päällekkäisyyksiä sekä lisättäisiin kotoutumiskoulutuksen rahoituksen osittaista tulosperusteisuutta.

Kunnan työvoimaviranomainen järjestäisi työnhakijana oleville kotoutuja-asiakkaille lukutaitokoulutusta työvoimakoulutuksena. Tämä olisi kunnalle uusi tehtävä. On arvioitu, että noin 800 uudella kotoutuja-asiakkaalla olisi vuosittain tarvetta työvoimakoulutuksena järjestettävälle lukutaitokoulutukselle.

Lisäksi kunnan työvoimaviranomaisen olisi tarjottava kotoutumiskoulutusta niille työnhakijana oleville kotoutuja-asiakkaille, jotka on tällä hetkellä ohjattu ja jotka osallistuvat vapaan sivistystyön kotoutumiskoulutukseen. Kotoutumiskoulutusta tai lukutaitokoulutusta olisi tarjottava myös niille työnhakijana oleville kotoutuja-asiakkaille, jotka ovat 40-vuotiaana tai tätä vanhempana osallistuneet aikuisten perusopetukseen, jota on tuettu työttömyysetuudella kotoutumislain mukaisina omaehtoisina, opintoina. Kotoutumiskoulutuksen järjestäminen ei olisi kunnille uusi tehtävä, sillä kuntien on jo nykyisin järjestettävä sitä, ja sen toteuttamiseen on osoitettu niille rahoitusta. Tälläkin hetkellä valtaosa kotoutuja-asiakkaista suorittaa kotoutumiskoulutusta työvoimakoulutuksena.

Esityksessä ei ehdoteta muutoksia työvoiman ulkopuolella oleville kotoutuja-asiakkaille järjestettäviin kotoutumista ja kielitaitoa edistäviin koulutuksiin tai palveluihin. Kunnan pitäisi nykytilaa vastaavasti tarjota osana kotoutumisohjelmaa myös muuta koulutusta ja palveluita, jotka edistävät suomen ja ruotsin kielen osaamista, luku- ja kirjoitustaitoa, yhteiskunta- ja työelämävalmiuksia sekä työllistymistä ja yrittäjyyttä. Näillä koulutuksilla ja palveluilla vastattaisiin työvoiman ulkopuolella olevien kotoutuja-asiakkaiden tarpeisiin. Esimerkiksi vapaan sivistystyön oppilaitosten ylläpitäjät voisivat jatkossakin toteuttaa erilaisia joustavia suomen ja ruotsin kielen koulutuksia sekä luku- ja kirjoitustaitoa ja muita kotoutumisvalmiuksia edistäviä kursseja. Hallituksen esityksellä pyritään myös lisäämään maahanmuuttajien omaa vastuuta kotoutumisestaan, ja tämä voi käytännössä näkyä esim. osallistumisena maksullisiin kielikoulutuksiin. 

Työvoimakoulutukseen valittavan henkilön ei tarvitse olla työnhakija tai työtön. Siksi myös työvoiman ulkopuolella oleva henkilöasiakas on mahdollista valita työvoimakoulutuksena järjestettyyn kotoutumis- tai lukutaitokoulutukseen, jos se toteutustavaltaan soveltuu henkilölle. 

Opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalla toimiva vapaan sivistystyön kotoutumiskoulutuksen ja lukutaitokoulutuksen ohjaus- ja valtionosuusjärjestelmä purettaisiin. Kotoutumiskoulutuksen osalta rahoitus poistettaisiin ja lukutaitokoulutuksen osalta rahoitus siirrettäisiin valtiovarainministeriöön osaksi työvoimapalvelujen rahoitusta kuntien peruspalvelujen valtionosuuteen. Tällä hetkellä kunnille maksetaan kotoutumiskoulutuksen järjestämisestä kuntien peruspalveluiden valtionosuudessa sekä osana laskennallista korvausta.

Osana laskennallista korvausta maksetaan rahoitusta työvoimakoulutuksena järjestettävästä kotoutumiskoulutuksesta, joka on suunnattu kotoutumislain 2 §:n 3 ja 4 momentissa tarkoitetuille (kansainvälistä suojelua saavat ja heihin rinnastettavat) henkilöille. Laskennallisen korvauksen osana oleva rahoitus siirrettäisiin osaksi työvoimapalvelujen rahoitusta kuntien peruspalvelujen valtionosuuteen. Näin ollen nykyisen kolmen rahoituskanavan sijaan jatkossa kotoutumis- ja lukutaitokoulutuksen rahoitus olisi yhdessä kanavassa eli valtiovarainministeriön hallinnoimassa kuntien peruspalvelujen valtionosuudessa.

Kunnilla on jo nykyisin vastuu järjestää kotoutumiskoulutusta kotoutuja-asiakkaille, ja kunnille on myös osoitettu rahoitusta osana kuntien peruspalveluiden valtionosuutta ja laskennallista korvausta. Osa kyseisten rahoitusten piirissä olevista kotoutuja-asiakkaista osallistuu kuitenkin vapaan sivistystyön kotoutumis- ja lukutaitokoulutukseen, johon vahvistetut suoritteet rahoitetaan 100 prosentin valtionosuudella. Tämä rahoitus, 6,927 miljoonaa euroa vuoden 2027 tasossa, on päällekkäistä kunnille jo nykyisin kotoutumiskoulutuksen järjestämiseen myönnetyn rahoituksen kanssa. 

Lukutaitokoulutus olisi jatkossa kunnan työvoimaviranomaisen järjestämisvastuulla. Tämä muutos edellyttäisi lisärahoitusta kunnille, sillä tehtävä olisi kunnille uusi. Kuntien peruspalveluiden valtionosuuteen lisättäisiin 3,1 miljoonaa euroa lukutaitokoulutuksen järjestämiseen. Tämä vastaisi lukutaitokoulutuksen nykyistä arvioitua valtion rahoitusta, joka on suunnattu vapaan sivistystyön oppilaitosten ylläpitäjille. Rahoitus jaettaisiin kunnille vieraskielisyyskriteerin mukaisesti osana peruspalvelujen valtionosuutta. Tällä hetkellä opetus- ja kulttuuriministeriö rahoittaa vapaan sivistystyön toimijoiden järjestämää kotoutumissuunnitelmaan sisältyvää koulutusta, mukaan lukien lukutaitokoulutusta. Edellä mainittu rahoituksen lisäys toteutettaisiin siirtämällä kunnille vapaan sivistystyön toimijoiden rahoituksesta se osuus, jolla arvioidaan valtion rahoittaneen lukutaitokoulutusta (3,1 miljoonaa euroa).

Esityksessä ei ehdoteta muutoksia siihen lukutaitokoulutukseen, jota toteutetaan aikuisten perusopetuksen lukutaitovaiheessa.

Kotoutumiskoulutuksen rahoituksen muuttaminen osin tulosperusteiseksi on hallitusohjelmaan kirjattu tavoite. Kotoutumiskoulutuksen rahoituksen keskittäminen kuntien peruspalveluiden valtionosuuteen lisäisi rahoituksen osittaista tulosperusteisuutta, kun kuntien peruspalvelujen valtionosuusjärjestelmän kannustinvaikutukset koskisivat laajemmin kotoutumis- ja lukutaitokoulutuksia nykyisen työvoimakoulutuksena järjestetyn kotoutumiskoulutuksen lisäksi. Lisäksi kunnat voisivat halutessaan rakentaa työvoimakoulutuksena järjestettävän kotoutumis- ja lukutaitokoulutuksen rahoitukseen myös erillisiä tulosperusteisia elementtejä, esimerkiksi maksamalla koulutuksen palveluntuottajalle palkkioita toivotunlaisista tuloksista, kuten opiskelijoiden työllistymisestä tai tietynlaiseen jatkokoulutukseen sijoittumisesta.

Kunnan työvoimaviranomaisen pitäisi tarjota kotoutumiskoulutusta niille työnhakijana oleville kotoutuja-asiakkaille, jotka tällä hetkellä on ohjattu ja jotka osallistuvat vapaan sivistystyön kotoutumiskoulutukseen tai jotka ovat 40-vuotiaana tai tätä vanhempana osallistuneet aikuisten perusopetukseen, jota on tuettu kotoutumislain mukaisina omaehtoisina opintoina työttömyysetuudella. Tämä tehtävä ei olisi kunnille uusi, sillä kuntien pitää jo nykyisin järjestää kotoutumiskoulutusta, minkä toteuttamiseen niille on osoitettu rahoitusta. Esitettyjen muutosten myötä työvoimakoulutuksena järjestettävään kotoutumiskoulutukseen ohjautuisi vuosittain yhteensä arviolta noin 1 800–2 900 uutta kotoutuja-asiakasta.

Työvoimakoulutuksena järjestettävää lukutaitokoulutusta pitäisi työ- ja elinkeinoministeriön arvion mukaan tarjota vuosittain noin 800 uudelle kotoutuja-asiakkaalle. 

Työvoimakoulutuksena järjestettäviin kotoutumis- ja lukutaitokoulutuksiin ohjautuvat kotoutuja-asiakkaat sijoittuvat eri puolille maata, joten yksittäiseen työvoimaviranomaiseen kohdistuvien vaikutusten arvioidaan olevan suhteellisen vähäisiä. Kotoutuja-asiakkaiden kokonaismäärä vaihtelee joka tapauksessa vuosittain muun muassa maahanmuuton kokonaismäärän muuttumisen vuoksi. 

Hallitus on päättänyt useiden miljardien eurojen suuruisista julkisen talouden sopeutustoimista. Säästöt ja sopeutustoimet kohdistuvat laajasti eri hallinnonaloille, ja myös esimerkiksi kotoutumisen edistämisen rahoituksesta on leikattu tällä hallituskaudella. Kotoutumiskoulutuksen rahoitukseen ei kuitenkaan tehtäisi esityksessä leikkauksia, vaan säästöt kohdistuisivat muuhun kotoutumisen edistämisen rahoitukseen. Kotoutumiskoulutuksen rahoitus vähenisi kokonaisuudessaan 6,927 miljoonaa euroa, kun purettaisiin valtion päällekkäinen rahoitus kotoutumiskoulutuksen järjestämiseen. Tämä tehtäisiin purkamalla opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnoima vapaan sivistystyön kotoutumis- ja lukutaitokoulutuksen ohjaus- ja rahoitusjärjestelmä. 

Rahoitusta myönnettäisiin kunnille sen uuteen tehtävään, lukutaitokoulutuksen järjestämiseen, 3,1 miljoonaa euroa. 

Kotoutumiskoulutuksen joustavia toteutustapoja edistettäisiin ja hallituksen syksyn 2025 budjettiriihen päätöksen mukaisesti koko- tai osa-aikatyön tekeminen kotoutumiskoulutuksen rinnalla mahdollistettaisiin hallitusohjelman mukaisella 2 miljoonan euron lisärahoituksella, joka osoitettaisiin kunnille osana työvoimapalvelujen rahoitusta peruspalvelujen valtionosuudessa.

Ruotsinkielisen kotoutumiskoulutuksen järjestämistä vahvistettaisiin siirtämällä rahoitusta momentilta 32.50.03 (Kotoutumisen ja työvoiman maahanmuuton edistäminen) kuntien peruspalvelujen valtionosuuteen 300 000 euroa.

Lisäksi määräaikaisena siirtymäajan rahoituksena opetus- ja kulttuuriministeriö myöntäisi valtionavustuksina vapaan sivistystyön toimijoille 2,273 miljoonaa euroa/vuosi vuosina 2027 ja 2028.

Viittomakieliseen kotoutumiskoulutukseen kohdennettaisiin vuosittain 400 000 euroa valtionavustuksena sellaiselle vapaan sivistystyön oppilaitokselle, jolla on ylläpitämisluvassaan koulutustehtävänä viittomakielinen kotoutumiskoulutus. Valtionavustuksen myöntäisi Opetushallitus. Rahoituksen suuruus vastaisi vuonna 2025 viittomakieliseen kotoutumiskoulutukseen myönnettyä summaa. Kunnalla ei olisi velvollisuutta järjestää viittomakielistä kotoutumiskoulutusta. 

Ehdotettu muutos purkaa vapaan sivistystyön kotoutumiskoulutuksen ja lukutaitokoulutuksen ohjaus- ja valtionosuusjärjestelmä ja siten lopettaa kotoutumiskoulutuksen järjestäminen vapaassa sivistystyössä johtaisi siihen, että myös kansanopistoissa toteutettu oppivelvollisuuslain 5 §:n 2 momentin mukainen koulutus loppuisi. Kyseistä koulutusta on toteutettu samoissa opiskeluryhmissä aikuisten kotoutumiskoulutuksen kanssa ja se on rahoitettu kotoutumiskoulutukseen tarkoitetusta vapaan sivistystyön rahoituksesta. Koski-tietokannan mukaan tilastointipäivänä 20.9.2025 tähän koulutukseen osallistui 25 oppivelvollista opiskelijaa. 

Oppivelvollinen, joka on suorittanut perusopetuksen ja jolta puuttuu perusopetuksen jälkeisen koulutuksen suorittamiseksi riittävä suomen tai ruotsin kielen taito, voisi nykytilaa vastaavasti opiskella aikuisten perusopetuksessa. Kunta voi järjestää aikuisten perusopetusta omalla päätöksellään ilman erillistä lupaa. Yksityiset opetuksen järjestäjät tarvitsevat järjestämisluvan. 

Vapaan sivistystyön oppilaitokset eivät jatkossa saisi suoraa valtion rahoitusta kotoutumis- tai lukutaitokoulutusten toteuttamiseen, mutta ne voisivat toteuttaa koulutuksia joko kunnan omana oppilaitoksena tai osallistumalla työvoimaviranomaisen tekemään kilpailutukseen.

Kunnan työvoimaviranomainen voi valita kotoutumis- ja lukutaitokoulutuksen tuottamistavan. Jos kunta päättää toteuttaa koulutuksen kunnan omana tuotantona, kunta suuntaisi rahoitusta omistamilleen oppilaitoksille. Kunnan omia oppilaitoksia voivat olla esimerkiksi kansalaisopistot, aikuislukiot ja ammatilliset oppilaitokset. Jos kunta päättää hankkia koulutuksen ostopalveluna eli kilpailuttamalla, kunta kohdistaisi rahoituksen kilpailutuksen voittaneille koulutuksenjärjestäjille eli palveluntuottajille. Myös kuntien sidosyksikköjen hyödyntäminen on mahdollista (in-house -hankinnat). 

Vuoden 2027 valtionosuuden määrärahan taso kotoutumis- ja lukutaitokoulutuksen järjestämiseen vapaassa sivistystyössä olisi ollut ilman esitettyjä muutoksia tai säästötoimia 10,427 miljoonaa euroa. Tämä rahoitusjärjestelmä purettaisiin, eikä kotoutumis- ja lukutaitokoulutuksen valtionosuusrahoitusta myönnettäisi enää vapaan sivistystyön toimijoille. 

Kotoutumista ja kielitaitoa edistävien koulutusten kokonaisuudistus toteutetaan hallitusohjelman mukaisesti, ja hallitusohjelmaan on kirjattu rahoituksen kokoaminen yhteen kanavaan. Kunnilla on jo nykyisin vastuu kotoutumiskoulutuksen järjestämisestä. Työvoimapalvelu-uudistuksen yhteydessä työvoimapalveluiden järjestämisvastuu siirtyi valtiolta kunnille. Kunnilla on kokonaisvastuu myös kotoutumisen edistämisestä. Vapaan sivistystyön toimijat voisivat osallistua työvoimakoulutuksena järjestettävän kotoutumis- ja lukutaitokoulutuksen toteuttamiseen riippuen siitä, minkä tuottamistavan (hankinta, oma tuotanto, in house) kuntien työvoimaviranomaiset valitsevat. Tälläkin hetkellä joillakin työllisyysalueilla työvoimakoulutuksena järjestettävää kotoutumiskoulutusta toteuttaa vapaan sivistystyön oppilaitos. Lisäksi vapaan sivistystyön oppilaitokset voisivat jatkossakin järjestää esimerkiksi erilaisia kestoltaan ja toteutustavoiltaan joustavia, eri kohderyhmille tarkoitettuja suomen ja ruotsin kielen kursseja, lukutaitoa kehittäviä koulutuksia sekä muita kotoutumista edistäviä koulutuksia. Jatkossakin tällaisia kursseja olisi mahdollista tukea kotoutuja-asiakkaille kotoutumislain mukaisina omaehtoisina opintona työttömyysetuudella.

Siirtymäajan 1.1.2027–31.12.2028 rahoitus on 2,273 miljoonaa euroa/vuosi. Kotoutumiskoulutuksen ja lukutaitokoulutuksen järjestäminen olisi jatkossa vain työvoimaviranomaisten vastuulla, mutta siirtymäajan rahoituksella voisi järjestää muuta kotoutumista edistävää koulutusta. Tästä 1,3 miljoonaa euroa on ruotsinkielisen kotoutumista edistävän koulutuksen järjestämisen ja vapaan sivistystyön toiminnan turvaamiseksi ja sopeuttamiseksi tarkoitettua rahoitusta, 573 000 euroa kotoutumista edistävään suomen kielen koulutukseen tai suomenkieliseen muuhun kotoutumista edistävään koulutukseen ja 400 000 euroa vapaan sivistystyön keskusjärjestöille. Siirtymäajan rahoitus noudattaisi kotoutumispalveluiden uudistushankkeen asettamispäätöksessä ollutta tavoitetta turvata kansanopistojen rooli osana kotoutumispalveluita. Siirtymäaika vahvistaisi vapaan sivistystyön toimijoiden kykyä ja mahdollisuuksia osallistua kotoutumis- ja lukutaitokoulutuksen toteuttamiseen mallissa, jossa koulutusten järjestämisvastuu olisi kokonaisuutena kuntien työvoimaviranomaisilla.

Työvoimaviranomaisten ja kuntien olisi hyvä suunnitella siirtymävaihetta yhdessä alueella toimivien vapaan sivistystyön toimijoiden kanssa. Yhteistyössä tulisi kartoittaa, minkä verran alueella on sellaisia kotoutuja-asiakkaita, jotka ilman uudistusta olisivat jatkaneet opintojaan tai uutena opiskelijana aloittaneet kotoutumis- tai lukutaitokoulutuksen vapaan sivistystyön oppilaitoksessa alkuvuodesta 2027. Käytännössä vaihtoehtoja voivat olla siirtyminen työvoimakoulutuksena järjestettävään lukutaito- tai kotoutumiskoulutukseen, opiskelu vapaan sivistystyön oppilaitoksessa (vapaan sivistystyön ylläpitäjien saamalla 57 % tai 65 % valtionosuudella rahoitettu koulutus tai opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämällä siirtymäajan valtionavustuksella rahoitettu muu kotoutumista edistävä koulutus kuten muut suomen/ruotsin kielitaitoa tai lukutaitoa edistävät koulutukset) tai opiskelu muilla suomen/ruotsin kursseilla, perusopetuksen puuttuessa aikuisten perusopetuksessa tai, kielitaidon ollessa jo edistyneempi, esimerkiksi TUVA-koulutuksessa. Myös osallistuminen muihin työllistymistä edistäviin palveluihin voi olla mahdollista. Työnhakijoina olevien kotoutuja-asiakkaiden kanssa työvoimaviranomainen ja muiden kuin työnhakijoiden kanssa kunta arvioi asiakkaalle sopivan koulutuksen tai palvelun osana kotoutumisprosessia. 

Kotoutumiskoulutuksen tavoitteita ja sisältöjä selkiytettäisiin. Kotoutumiskoulutuksen nykyisten kielellisten tavoitteiden lisäksi kotoutumislaissa säädettäisiin kotoutumiskoulutuksen muista, yleisemmistä tavoitteista sekä seurannasta. Myös kotoutumiskoulutuksen käsitettä kirkastettaisiin siten, että se tarkoittaisi jatkossa aina työvoimakoulutuksena järjestettyä, kotoutumiskoulutuksen opetussuunnitelman perusteiden mukaista koulutusta. Tällä hetkellä kotoutumiskoulutukseksi on voitu kutsua myös esimerkiksi aikuisten perusopetusta ja vapaan sivistystyön lukutaitokoulutusta, mikä on hämärtänyt kotoutumiskoulutuksen käsitettä. 

Lukutaitokoulutuksen roolia heikosti lukevien ja kirjoittavien työnhakijana olevien kotoutuja-asiakkaiden palveluna vahvistettaisiin säätämällä lukutaitokoulutuksen tavoitteista, sisällöstä, seurannasta ja järjestämisestä kotoutumislaissa. Lisäksi Opetushallitus määräisi lukutaitokoulutuksen opetussuunnitelman perusteista, millä parannettaisiin myös lukutaitokoulutuksen laatua ja yhdenmukaistettaisiin sen toteuttamista.

Vapaan sivistystyön kotoutumiskoulutuksen ja lukutaitokoulutuksen ohjaus- ja valtionosuusjärjestelmän purkamisen vuoksi opiskelua näissä koulutuksissa ei enää tuettaisi kotoutumislain mukaisina omaehtoisina opintoina työttömyysetuudella, koska kyseisiä koulutuksia ei enää järjestettäisi. Myöskään työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lain nojalla ei voitaisi enää tukea vapaan sivistystyön lukutaitokoulutusta. Kuuroille ja kuulovammaisille järjestettyä viittomakielistä kotoutumis- ja lukutaitokoulutusta voitaisiin tukea omaehtoisina opintoina.

Alle 40-vuotiaan tai perustellusta syystä tätä vanhemman kotoutuja-asiakkaan opiskelua aikuisten perusopetuksessa voitaisiin jatkossa tukea kotoutumislain mukaisina omaehtoisina opintoina työttömyysetuudella. 40 vuotta täyttäneiden kotoutuja-asiakkaiden ennen lain voimaantuloa aloitettuja opintoja voitaisiin kuitenkin tukea opintojen loppuun asti. 

Muihin kuin edellä mainittuihin kotoutumislain mukaisten omaehtoisten opintojen tukemisen edellytyksiin ei esitetä muutoksia. Esimerkiksi vapaan sivistystyön toimijoiden järjestämissä muissa suomen tai ruotsin taitoa, lukutaitoa ja kotoutumista edistävissä koulutuksissa opiskelua olisi edelleen mahdollista tukea kotoutumislakiin perustuen silloin, kun tukemisen edellytykset täyttyvät. 

Yläikärajan tavoitteena on se, että aikuisten perusopetukseen ohjautuisi jatkossa työttömyysetuudella tuettuna pääasiassa nuoria kotoutuja-asiakkaita, joille perusopetuksessa opiskeleminen ja opiskeluvalmiuksien parantaminen on työvoimapoliittisesti perusteltua toisen ja korkea-asteen opintojen suorittamisen ja tulevan työuran kannalta. Tavoitteena on, että 40-vuotiaat ja tätä vanhemmat ohjattaisiin pääsääntöisesti työvoimakoulutuksena järjestettävään kotoutumiskoulutukseen tai tarvittaessa lukutaitokoulutukseen, mikä olisi työelämälähtöisempi koulutusvaihtoehto ja voisi nopeuttaa työelämässä tarvittavan kielitaidon ja muun osaamisen saavuttamista.

Rahoitusta leikattaisiin yhteensä 46,8 miljoonaa euroa vuoden 2027 tasossa.

Hallitusohjelman mukaisesti kotoutumista ja kielitaitoa edistävien koulutusten kokonaisuudistukseen kohdistuu 15 miljoonan euron säästötavoite. Lisäksi esityksen tavoitteena on toteuttaa keväällä 2024 julkisen talouden suunnitelmassa (JTS 2025–2028) sovittu säästö, 1,8 miljoonaa euroa, vuodesta 2027 alkaen alentamalla 18 vuotta täyttäneestä henkilöstä maksettavaa laskennallista korvausta. Lisäksi esityksessä toteutettaisiin syksyllä 2025 budjettiriihessä päätetty 30 miljoonan euron säästö.

Kotoutumista ja kielitaitoa edistävien koulutusten rahoitusta uudistettaisiin. Kotoutumiskoulutuksen rahoitus olisi jatkossa yhdessä kanavassa, kuntien peruspalvelujen valtionosuudessa. Myös lukutaitokoulutuksen rahoitus siirrettäisiin osaksi kuntien peruspalvelujen valtionosuutta.

Esityksellä toteutettaisiin kotoutumisen edistämisen rahoitukseen päätettyjä säästöjä. Kotoutumista ja kielitaitoa edistävien koulutusten rahoitukseen kohdistuvasta säästöstä vain osa saataisiin toteutettua purkamalla kotoutumiskoulutuksen päällekkäistä rahoitusta. Tämän takia osa säästöistä kohdistuisi kunnan, hyvinvointialueen ja Ahvenanmaan maakunnan terveys- ja sairaanhoitoviranomaisen muuhun kotoutumisen edistämisen rahoitukseen. Edellä mainittujen säästöjen toteuttamiseksi esityksellä muutettaisiin kotoutumislakia siten, että eräitä kustannusten korvaamista koskevia säännöksiä muutettaisiin ja kumottaisiin. 

Kotoutumista edistävän monialaisen yhteistyön järjestämiseen myönnetystä valtionosuudesta luovuttaisiin. Lisäksi täydentävästä toimeentulotuesta ja ehkäisevästä toimeentulotuesta aiheutuneiden kustannusten, vastaanottoon varautumisen kustannusten sekä ihmiskaupan uhrille annetuista palveluista ja tukitoimista aiheutuneiden kustannusten korvaamisesta luovuttaisiin. Täydentävästä ja ehkäisevästä toimeentulotuesta aiheutuneiden kustannusten sekä ihmiskaupan uhrille annetuista palveluista ja tukitoimista aiheutuneiden kustannusten korvaamisesta luopuminen eivät tuottaisi julkisen talouden säästöä, koska niiden osalta rahoitus siirrettäisiin hyvinvointialueille, mutta säästöä syntyisi hallinnollisen työn vähenemisestä. 
Merkittävä osa säästöistä toteutettaisiin tekemällä tasoleikkaus kunnille, hyvinvointialueille ja Ahvenanmaan maakunnan terveys- ja sairaanhoitoviranomaiselle maksettavaan laskennalliseen korvaukseen.

• Vastaanottoon varautumisen kustannusten korvaamisesta luopuminen 0,9 milj. euroa.
• Kunnalle myönnetystä kotoutumista edistävästä monialaisen yhteistyön järjestämiseen tarkoitetusta valtionosuudesta luopuminen 2 milj. euroa.
• Kotoutumiskoulutuksen päällekkäinen rahoitus 6,927 milj. euroa.
• Kotoutumissuunnitelman laatiminen osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arvioinnin yhteydessä 1,8 milj. euroa.
• Tasoleikkaus kunnille, hyvinvointialueille ja Ahvenanmaan maakunnan terveys- ja sairaanhoitoviranomaiselle maksettavaan laskennalliseen korvaukseen 35,173 milj. euroa.

Säästöjä kertyisi yhteensä 46,8 milj. euroa.

Vastaanottoon varautumisen kustannusten korvaamisesta luovuttaisiin hallituksen päättämien säästöjen toteuttamiseksi. Kustannusten korvaamisesta luopuminen aiheuttaisi säästöjä arviolta 0,9 miljoonaa euroa.

Kustannusten korvaamisen kumoaminen voi vaikuttaa kuntien halukkuuteen vastaanottaa kiintiöpakolaisia ja laatia elinvoimakeskuksen kanssa sopimusta kiintiöpakolaisten vastaanotosta kuntapaikoille.

Ehdotetuilla kotoutumislain 63 §:n eli täydentävän ja ehkäisevän toimeentulotuen sekä kotoutumislain 68 §:n eli ihmiskaupan uhrien palveluiden ja tukitoimien korvausten kumoaminen vähentäisi hallinnollista työtä hyvinvointialueilla. 

Korvausten hakeminen aiheuttaa hyvinvointialueilla hallinnollista työtä monesta eri näkökulmasta. Korvaushakemusten koostaminen erityisesti ihmiskaupan uhrien palveluiden ja tukitoimien kustannuksista on hyvinvointialueelle usein hallinnollisesti monimutkainen prosessi, jotta tiedot myönnetyistä palveluista ja tukitoimista sekä niiden kustannuksista saadaan koostettua. Korvaushakemuksen liitteeksi on täytynyt liittää useita dokumentteja, kuten terveyden- ja sosiaalihuollon toimenpiteitä todentavia lausuntoja. 

Hallinnollisen työn purkamisella toteutettaisiin myös osaltaan hallitusohjelman kirjausta, jonka mukaan edistetään ammattihenkilöstön mahdollisuuksia kohdentaa työaikaa asiakastyöhön ja vähennetään ammattihenkilöstöltä vaadittavan kirjallisen työn, kuten säädösperusteisten lausuntojen ja erilaisten todistusten, määrää.

Ihmiskaupan uhreille annettujen palveluiden ja tukitoimenpiteiden korvausten kumoamisella ei arvioida olevan vaikutuksia maahanmuuttajiin tai heille tarjottaviin palveluihin, sillä korvauksen kumoaminen ei poista henkilöiden oikeutta saada palveluita. 

Vaikka hyvinvointialueet, kunnat ja Ahvenanmaan maakunnan terveys- ja sairaanhoitoviranomainen voivat hakea kotoutumislain mukaisia korvauksia ihmiskaupan uhrien uhriasemasta johtuvien erityistarpeiden vuoksi järjestettävistä toimenpiteistä ja palveluista, kyseisten palveluiden järjestämisvelvoite ei ole kytköksissä kotoutumislain mukaisten korvausten saamiseen. Hyvinvointialueiden ja kuntien on järjestettävä palvelut alueella asuville kuntalaisille siitä huolimatta, myöntääkö elinvoimakeskus palvelusta aiheutuneisiin kustannuksiin korvausta. Hyvinvointialueilla ei ole ihmiskaupan uhreille erillisiä palveluita, vaan sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut järjestetään asiakkaan henkilökohtaisen tarpeen perusteella. Kunnilla ja hyvinvointialueilla on velvollisuus järjestää alueensa kuntalaisille heidän tarvitsemansa palvelut, vaikka kotoutumislain korvauksista luovuttaisiin.

Nykytason mukainen rahoitus (700 000 euroa) siirrettäisiin uudistuksen myötä osaksi hyvinvointialueiden perusrahoitusta.
 

Täydentävästä toimeentulotuesta ja ehkäisevästä toimeentulotuesta aiheutuneiden kustannusten korvaamisesta luopumisella ei olisi vaikutuksia maahanmuuttajien toimeentuloon. Esityksellä ei muutettaisi yksilön oikeutta saada tarvittaessa täydentävää tai ehkäisevää toimeentulotukea.

Kunnille ei jatkossa enää myönnettäisi valtionosuutta kotoutumista edistävään monialaiseen yhteistyöhön ja vastaavasti velvoite järjestää sitä poistuisi. Valtionosuudesta luopuminen voi ainakin vähäisesti vaikuttaa siihen, miten kunnissa jatketaan monialaisen yhteistyön ja esimerkiksi osaamiskeskustyyppisen toiminnan kehittämistä ja järjestämistä. Kunnalle myönnetystä kotoutumista edistävästä monialaisen yhteistyön järjestämiseen tarkoitetusta valtionosuudesta luopumisesta syntyisi säästöjä arviolta 2 miljoonaa euroa.

Ehdotetuilla muutoksilla kotoutumislain mukaisiin korvauksiin ei arvioida olevan välittömiä vaikutuksia maahanmuuttajien toimeentuloon, koska kotoutumislain mukaisia korvauksia, joita leikattaisiin, ei makseta maahanmuuttajalle vaan kunnille ja hyvinvointialueille sekä Ahvenanmaan maakunnan terveys- ja sairaanhoitoviranomaiselle. Kuntien ja muiden toimijoiden rahoituksen leikkaaminen voisi kuitenkin vaikuttaa maahanmuuttajiin kotoutumista edistävien palveluiden rahoituksen vähenemisen kautta, millä voi olla vaikutusta palveluiden järjestämiseen.

Maahanmuuttajan omaa vastuuta lisäisi kotoutumislain mukaisten tavoitteiden selkeyttäminen, kotoutumisen velvoittavuudesta ja velvoitteista säätäminen, maahanmuuttajan oman vastuun ja velvollisuuksien lisääminen läpileikkaavasti kotoutumislaissa sekä kuntien tehtävien keventäminen.

Lisäksi ehdotuksena on, että osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arvioinnin pohjalta laadittaisiin kotoutumissuunnitelma kotoutumislain 2 §:n 3 ja 4 momentissa tarkoitetuille henkilöille, (kansainvälistä suojelua saavat ja heihin rinnastettavat) ellei se olisi ilmeisen tarpeetonta. Mainituille henkilöille laaditussa kotoutumissuunnitelmassa olisi sovittava vähintään osallistumisesta monikieliseen yhteiskuntaorientaatioon sekä kotoutumis-, lukutaito- tai omaehtoiseen koulutukseen, ellei se olisi ilmeisen tarpeetonta. Muutosten tavoitteena olisi lisätä kotoutumisen velvoittavuutta sekä entisestään nopeuttaa kotoutumisprosessin alkuvaihetta ja ohjautumista kotoutumista edistäviin palveluihin.

Tavoitteena on varmistaa, että kotoutuminen on mahdollista molemmilla kotimaisilla kielillä hallitusohjelman mukaisesti. Pääministeri Petteri Orpon hallituksen hallitusohjelman tavoitteena on, että noin 5–10 prosenttia kotoutuu ruotsin kielellä. Viranomaisten on tiedotettava selkeämmin mahdollisuudesta kotoutua myös ruotsiksi ja maahanmuuttajien on saatava valita, millä kielellä kotoutuu. Tätä tavoitetta edistetään monin eri keinoin, kuten huomioimalla lain tavoitteissa ja kotoutumista edistävissä palveluissa ja niiden tavoitteissa tasavertaisesti suomen ja ruotsin kieli. Ruotsinkielisen kotoutumiskoulutuksen järjestämiseen lisättäisiin kuntien peruspalveluiden valtionosuuteen 300 000 euroa. Ruotsinkielisen kotoutumiskoulutuksen järjestäminen on jo nykyisin kuntien tehtävä, koska kunta vastaa siitä, että kunnassa on tarjolla kotoutumiskoulutusta kunnassa asuvien kotoutuja-asiakkaiden tarvetta vastaavasti.

Lisäksi siirtymäajalla 1.1.2027–31.12.2028 vapaan sivistystyön kotoutumista edistävän ruotsinkielisen koulutuksen järjestämiseen osoitettaisiin 1,3 miljoonaa euroa.  

Ruotsinkielisen kotoutumiskoulutuksen järjestäminen on jo nykyisin kuntien tehtävä, koska kunta vastaa siitä, että kunnassa on tarjolla kotoutumiskoulutusta kunnassa asuvien kotoutuja-asiakkaiden tarvetta vastaavasti. Valtio rahoittaa kotoutumiskoulutuksen järjestämistä kunnissa. Jatkossa kunnan vastuulla olisi myös lukutaitokoulutuksen toteuttaminen työvoimakoulutuksena. Kunnan työvoimaviranomainen voi valita kotoutumis- ja lukutaitokoulutuksen tuottamistavan. Tässä on mahdollista hyödyntää myös vapaan sivistystyön oppilaitoksia, joilla on kokemusta ruotsinkielisen kotoutumis- ja lukutaitokoulutuksen järjestämisestä. 

Elinvoimakeskusten tehtävistä kumottaisiin työvoiman ulkopuolisille kotoutuja-asiakkaille järjestettävien kotoutumisen alkuvaiheen palveluiden saatavuuden, laadun ja vaikuttavuuden valvonta. Lisäksi kumottaisiin pykälä alueellisesta maahanmuuton ja kotoutumisen edistämisen yhteistyöryhmästä. 

Hallituksen esitykseen ei sisälly muutoksia KEHA-keskuksen lakisääteisiin tehtäviin. KEHA-keskuksen olisi jatkossa hallinnoitava työvoimakoulutuksena toteuttavaan lukutaitokoulutukseen liittyvää asiakastietoa ja tuotettava myös sitä koskevaa seurantatietoa. Lakiehdotus edellyttäisi jonkin verran tietojärjestelmäkehittämistä KEHA-keskuksessa. Ehdotetut muutokset laskennallisiin korvauksiin sekä joihinkin erityiskustannuskorvauksiin vähentäisivät KEHA-keskuksen hallinnollista ja maksatuksiin liittyvää työtä.  

Valtion kotoutumisen edistämisohjelmasta luovuttaisiin ja sitä koskeva pykälä kumottaisiin. Jatkossa hallituskausittaiset valtakunnalliset kotoutumisen edistämisen tavoitteet vahvistaisi valtioneuvosto työ- ja elinkeinoministeriön esityksestä ja tavoitteet valmisteltaisiin yhteistyössä muiden ministeriöiden ja mahdollisten muiden keskeisten kotoutumisen edistämisen toimijoiden kanssa. Myös ministeriöiden välisestä yhteistyöelimestä luovuttaisiin. Sen sijaan työ- ja elinkeinoministeriö asettaisi keskeisten toimijoiden, kuten ministeriöiden ja kuntien, muodostaman yhteistyöryhmän tehtäviensä toteuttamisen tukemiseksi. 

Kuntien kotoutumista edistävien palveluiden yhteensovittamistehtävää koskeva 47 § kumottaisiin. Yhteensovittamisen katsottaisiin toteutuvan osana palveluiden toteuttamisen ja kotoutumisen edistämisen suunnittelun monialaisuutta, joista säädetään muissa kotoutumislain pykälissä.

Kuntien työvoimaviranomaisten uudeksi tehtäväksi tulisi lukutaitokoulutuksen järjestäminen. Jatkossa kotoutumiskoulutuksen järjestämisvastuu olisi vain työvoimaviranomaisella, ei kunnalla. 

Kotoutumislain mukaista alkuvaiheen palveluprosessia sujuvoitettaisiin siten, että kotoutumissuunnitelma pitäisi pääsääntöisesti laatia osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arvioinnin yhteydessä, jos maahanmuuttajalla on tarve kotoutumispalveluille. 

Lisäksi ehdotuksena on, että osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arvioinnin pohjalta laadittaisiin kotoutumissuunnitelma kansainvälistä suojelua saaville ja heihin rinnastettaville henkilöille (kotoutumislain 2 §:n 3 ja 4 momentissa tarkoitetut henkilöt), ellei se olisi ilmeisen tarpeetonta. Mainituille henkilöille laaditussa kotoutumissuunnitelmassa olisi vähintään sovittava osallistumisesta monikieliseen yhteiskuntaorientaatioon sekä kotoutumis-, lukutaito- tai omaehtoiseen koulutukseen, ellei se olisi ilmeisen tarpeetonta. Muutosten tavoitteena olisi lisätä kotoutumisen velvoittavuutta sekä entisestään nopeuttaa kotoutumisprosessin alkuvaihetta ja ohjautumista kotoutumista edistäviin palveluihin.