Sivulle on koottu kotoutumiseen, kotoutumislakiin ja pakolaisten vastaanottoon liittyviä keskeisiä käsitteitä. Käsitteet perustuvat osittain 2021 julkaistuun Kotoutumisen sanastoon. Voit tutustua sanastoon valtioneuvoston julkaisuarkistossa. Käsitteet on koottu teemoittain.
Kotoutumisen edistäminen ja palvelut
Alkukartoitus
Kotoutumispalvelu, jonka avulla kunta, hyvinvointialue tai TE-toimisto selvittää yhdessä maahanmuuttajan kanssa hänen osaamisensa, kotoutumisen tavoitteensa ja valmiutensa. Alkukartoituksessa viranomainen selvittää, mitä palveluja henkilö tarvitsee kotoutumisensa tueksi. Alkukartoitus perustuu kotoutumislakiin (9-10 §).
Alkuvaiheen palvelut
Alkuvaiheen palveluihin kuuluvat perustieto, ohjaus ja neuvonta, alkukartoitus ja kotoutumissuunnitelma.
Kotoutuminen
Maahanmuuttajan yksilöllinen prosessi, joka tapahtuu vuorovaikutuksessa yhteiskunnan kanssa. Päämääränä on, että maahanmuuttaja tuntee olevansa yhteiskunnan aktiivinen ja täysivaltainen jäsen ja omaksuu yhteiskunnassa ja työelämässä tarvittavia tietoja ja taitoja. Samalla kun hän tutustuu uuden asuinmaansa kielelliseen ja kulttuuriseen ympäristöön, tuetaan myös mahdollisuuksia oman kielen ja kulttuurin ylläpitämiseen. Vastavuoroisesti vastaanottava yhteiskunta saa uusia vaikutteita ja monimuotoistuu.
Kotoutumisen edistäminen
Kotoutumisen tukeminen tarjoamalla erilaisia palveluja ja edistämällä yhteiskunnan vastaanottavuutta. Kotoutumista edistetään usein eri toimialojen viranomaisten ja muiden tahojen monialaisena yhteistyönä, ja tähän tarkoitukseen tarjotaan erilaisia tieto-, neuvonta- ja ohjauspalveluja.
Kotoutumiskoulutus
Kotoutumispalvelu, joka sisältää suomen tai ruotsin kielen opetusta ja muuta opetusta, joka edistää työelämään ja jatkokoulutukseen pääsyä sekä muita yhteiskunnallisia valmiuksia. Tarvittaessa kotoutumiskoulutus voi sisältää luku- ja kirjoitustaidon opetusta. Kotoutumiskoulutus on tarkoitettu oppivelvollisuusiän ylittäneille maahanmuuttaneille. Kotoutumiskoulutus järjestetään pääsääntöisesti työvoimakoulutuksena.
Kotoutumissuunnitelma
Yksilöllinen kotoutumisen edistämiseksi laadittava suunnitelma, jossa kerrotaan kotoutumisen tavoitteista, palveluista ja palveluihin osallistumisesta. Kotoutumissuunnitelman tarkoituksena on edistää henkilön mahdollisuuksia hankkia riittävä suomen tai ruotsin kielen taito, suomalaisessa yhteiskunnassa ja työelämässä tarvittavia tietoja ja taitoja sekä edistää hänen mahdollisuuksiaan osallistua yhdenvertaisena jäsenenä yhteiskunnan toimintaan.
Kotoutumissuunnitelman laatiminen edellyttää oleskelulupaa, oleskeluoikeuden rekisteröintiä, oleskelukorttia tai kotikunta- ja väestötietojen rekisteröintiä. Kotoutumissuunnitelma voidaan laatia myös alaikäiselle tai perheelle. Kotoutumissuunnitelma perustuu kotoutumislakiin (20-21§).
Monialainen yhteistyö
Eri toimialojen viranomaisten ja muiden tahojen tekemä yhteistyö.
Ohjaus ja neuvonta
Kunnan, TE-toimiston ja muiden viranomaisten antamaa opastusta, ohjausta ja neuvontaa kotoutumista edistävistä toimenpiteistä, palveluista ja työelämästä.
Peruspalvelut
Kunta järjestää kuntalaisille peruspalvelut, joista on säädetty laeilla. Peruspalveluita saa pääasiassa omasta kotikunnasta.
Perustieto
Laki kotoutumisen edistämisestä (2010/1386 7§) edellyttää, että maahanmuuttajalle annetaan perustietoa suomalaisesta yhteiskunnasta. Tervetuloa Suomeen -opas on kotoutumislain mukainen tietopaketti, jossa kerrotaan esimerkiksi oikeuksista, velvollisuuksista, työelämästä ja elämisestä Suomessa. Viranomainen antaa oppaan asiakkaalle oleskeluluvan tiedoksiannon, oleskelu-oikeuden rekisteröinnin, oleskelukortin myöntämisen tai kotikunta- ja väestörekisteröinnin yhteydessä.
Oleskeluoikeus
Oikeus oleskella Suomessa muuta kuin matkailua tai siihen verrattavaa lyhytaikaista oleskelua varten. Oleskeluoikeudesta Suomessa säädetään ulkomaalaislaissa (301/2004).
Lainsäädäntö ja kotoutumista ohjaavat ohjelmat
Laki kotoutumisen edistämisestä (kotoutumislaki)
Kotoutumislain (1386/2010) tarkoituksena on tukea ja edistää kotoutumista ja maahanmuuttajan mahdollisuutta osallistua aktiivisesti suomalaisen yhteiskunnan toimintaan. Maahanmuuttaneille on tarjottava lain mukaisia kotoutumispalveluita ja muita kotoutumista tukevia toimenpiteitä. Laki tuli voimaan 1.9.2011.
Kunnan kotouttamisohjelma
Kunnan tai useamman kunnan yhdessä on kotoutumislain mukaan laadittava kotouttamisohjelma, jonka tarkoitus on edistää kotoutumista ja monialaista yhteistyötä. Ohjelma hyväksytään kunnan kunnanvaltuustossa ja se tarkistetaan vähintään kerran neljässä vuodessa. Ohjelma otetaan huomioon, kun laaditaan kunnan talousarviota ja -suunnitelmaa.
Kotouttamisohjelman laadintaan, toteutukseen ja seurantaan osallistuvat alueelliset ja paikalliset viranomaiset. Myös paikalliset maahanmuuttaja-, kansalais-, työntekijä- ja työnantajajärjestöt sekä uskonnolliset yhteisöt voivat osallistua ohjelman valmisteluun ja seurantaan.
Valtion kotouttamisohjelma (VALKO)
Valtioneuvoston hyväksymä ohjelma, jossa on määritelty hallituskaudelle kotoutumisen edistämisen tavoitteet ja toimenpiteet.
Henkilöroolit ja ryhmät
Edustaja
Henkilö, jolla on lakien määrittelemien toimintamallien mukainen oikeus käyttää huoltajalle kuuluvaa puhevaltaa alaikäisen turvapaikanhakijan tai maahanmuuttajan puolesta.
Alaikäiselle turvapaikanhakijalle, oleskeluluvan pakolaiskiintiössä saaneelle lapselle ja tilapäistä suojelua saavalle ihmiskaupan uhriksi joutuneelle lapselle määrätään edustaja, jos lapsi on Suomessa ilman huoltajaa tai muuta laillista edustajaa. Myös muulle oleskeluluvan saaneelle lapselle, joka on Suomessa ilman huoltajaa tai muuta laillista edustajaa, voidaan määrätä edustaja.
Erityistä tukea tarvitsevat henkilöt
henkilöt, jotka tarvitsevat tehostettuja kotoutumispalveluita esimerkiksi sairauden tai vamman takia. Erityistä tukea voi tarvita myös alentuneen toimintakyvyn, iän, perhetilanteen, luku- ja kirjoitustaidottomuuden tai muun vastaavan syyn perusteella.
Kansainvälistä suojelua saava
Henkilö, joka on saanut pakolaisaseman tai oleskeluluvan toissijaisen suojelun tai humanitaarisen suojelun perusteella. Suomessa pakolaisasemasta säädetään ulkomaalaislaissa (301/2004). Vuonna 2016 ulkomaalaislaista poistettiin humanitaarista suojelua koskeva säädös, eikä humanitaarista suojelua enää myönnetä turvapaikanhakijoille.
Kiintiöpakolainen
YK:n pakolaisjärjestön (UNHCR) pakolaiseksi katsoma henkilö, jolle on myönnetty oleskelulupa Suomeen pakolaiskiintiön puitteissa. Suomessa eduskunta päättää vuosittain valtion talousarvioesityksen yhteydessä, kuinka monta kiintiöpakolaista Suomi sitoutuu ottamaan.
Maahanmuuttaja; Maahanmuuttanut
Ulkomailla syntynyt henkilö, joka ei ole Suomen kansalainen, mutta asuu Suomessa ja on saanut oleskeluoikeuden. Termejä tulee käyttää vain, jos niillä on selittävää arvoa (esimerkiksi tilastoinnissa). Termejä ei tule käyttää viitattaessa henkilöihin, joiden oletetaan olevan maahanmuuttajia esimerkiksi nimensä, ulkonäkönsä tai äidinkielensä perusteella.
Pakolainen
Henkilö, jolla on perustellusti aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi alkuperän, uskonnon, kansallisuuden, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen vuoksi kansalaissuusvaltiossaan tai pysyvässä asuinmaassaan. Pakolaisaseman saa henkilö, jolle jokin valtio antaa turvapaikan tai jonka YK:n pakolaisjärjestö (UNHCR) katsoo olevan pakolainen.
Paluumuuttaja
Maahanmuuttaja, joka on saanut oleskeluoikeuden Suomeen, koska on entinen Suomen kansalainen, syntyperäisen Suomen kansalaisen jälkeläinen tai on kuulunut Inkerin siirtoväkeen tai palvellut Suomen armeijassa vuosina 1939-1945.
Turvapaikanhakija
Henkilö, joka hakee suojelua ja oleskeluoikeutta vieraasta valtiosta. Turvapaikanhakija saa pakolaisaseman, jos hänelle myönnetään turvapaikka.
Ulkomaan kansalainen
Henkilö, joka on jonkun muun valtion kuin Suomen kansalainen. Käsitettä käytetään esimerkiksi tilastoinnissa, mutta joissakin yhteyksissä käyttö voi olla toiseuttavaa tai syrjivää.
Vieraskielinen
Suomessa asuva henkilö, joka on rekisteröinyt äidinkielekseen jonkin muun kielen kuin suomen, ruotsin tai saamen. Käsitettä käytetään esimerkiksi tilastoinnissa, mutta joissakin yhteyksissä käyttö voi olla toiseuttavaa tai syrjivää.
Yhdenvertaisuuteen ja monikulttuurisuuteen liittyvät käsitteet
Antirasismi
Aktiivista ja tietoista toimintaa kaikkia rasismin muotoja vastaan. Antirasistinen toiminta vähentää etnistä syrjintää, syrjivien käytäntöjen vaikutuksia ja kielteisiä ennakkoluuloja.
Kulttuurisensitiivisyys
Halua ja kykyä ymmärtää eri taustoista tulevia ihmisiä yksilöinä ja tietoisuutta omista kulttuurisista lähtökohdista ja ennakkoluuloista. Kulttuurisensitiivisyys on esimerkiksi vuorovaikutustaitoja, arvostavaa kohtaamista ja viestintää ammattilaisen ja asiakkaan välillä. Tavoitteena on, että kummallakin osapuolella on oikeus oman kulttuurinsa ilmaisuun ja sen kanssa hyväksytyksi ja kuulluksi tulemiseen.
Hyvät väestösuhteet
Väestöryhmien väliset suhteet, jotka perustuvat myönteisiin asenteisiin, toimivaan vuorovaikutukseen, turvallisuuden tunteeseen ja osallistumiseen yhteiskunnassa.
Monimuotoisuus
Tarkoittaa kaikkia niitä ominaisuuksia ja piirteitä, jotka organisaatiossa tai yhteiskunnassa erottavat ihmiset toisistaan. Erottavia tekijöitä ovat muun muassa ikä, sukupuoli, etninen tausta, kulttuuri, uskonto, koulutus, siviilisääty, seksuaalinen suuntaus, asenteet ja arvot, persoonallisuus sekä poliittinen ja taloudellinen asema.
Monimuotoisuusosaaminen
Ajattelu- ja toimintatapoja sekä käytäntöjä, jotka perustuvat toisen henkilön kunnioittamiseen ja arvostamiseen riippumatta hänen taustastaan tai asemastaan. Keskeistä on osata tunnistaa ja tunnustaa toisen henkilön yleisinhimilliset, mutta myös esimerkiksi kulttuurisesta erilaisuudesta tai vähemmistöasemasta nousevat tarpeet. Tavoitteena on purkaa eriarvoisuutta ja parantaa vähemmistöryhmiin kuuluvien asemaa.
Osallisuus
Tunne kuulumisesta itselle merkitykselliseen yhteisöön ja mahdollisuus vaikuttaa omaan elämään ja yhteisöön. Osallisuus edellyttää, että ihmisellä on käytössään riittävät resurssit, mahdollisuus tehdä omaa elämää koskevia päätöksiä sekä ylläpitää sosiaalisesti merkityksellisiä ja tärkeitä suhteita.
Rasismi
Rasismi on ajatusmalli, jossa ihmisryhmiä määritellään alempiarvoiseksi esimerkiksi etnisen alkuperän, ihonvärin, kansalaisuuden, kulttuurin, äidinkielen tai uskonnon perusteella. Rasismiin liittyy usein ajatus jonkun ryhmän paremmuudesta ja valkoisuusnormista, jossa valkoihoisuus nähdään yhteiskunnallisia rakenteita määrittelevänä oletuksena.
Rakenteellinen rasismi
Toimintatapoja tai käytäntöjä, jotka syrjivät suoraan tai välillisesti tiettyjä ihmisryhmiä instituutioissa tai yhteiskunnan rakenteissa. Rasismi voi näyttäytyä esimerkiksi työelämässä, koulutuksessa, asuntomarkkinoilla tai palveluissa.
Välillinen syrjintä
Syrjintä, jossa näennäisesti yhdenvertainen sääntö, peruste tai käytäntö saattaa jonkun muita huonompaan asemaan. Välillistä syrjintää on esimerkiksi tilanne, jossa sosiaalipalvelutoimiston tai terveyskeskuksen työntekijä jättää neuvomatta maahanmuuttajaa, vammaista tai iäkästä henkilöä viranomaislomakkeen täyttämisessä, vaikka huomaa, ettei asiakas ymmärrä lomakkeen sisältöjä. Asiakas saa tällöin samanlaista palvelua kuin kaikki muutkin, vaikka tarvitsisi erityistä neuvontaa.
Välitön syrjintä
Henkilöä kohdellaan jonkin henkilökohtaisen ominaisuutensa takia huonommin kun muita samassa tilanteessa. Eriarvoinen kohtelu tarkoittaa kohtelua, joka aiheuttaa henkilölle haittaa, kuten esimerkiksi saamatta jääneitä etuisuuksia, taloudellista tappiota tai valinnanmahdollisuuksien vähenemistä. Esimerkiksi omankielisten palveluiden ulkopuolelle jääminen on välitöntä syrjintää.
Yhdenvertaisuus
Kaikki ihmiset ovat samanarvoisia riippumatta heidän sukupuolestaan, iästään, etnisestä tai kansallisesta alkuperästään, kansalaisuudestaan, kielestään, uskonnostaan ja vakaumuksestaan, mielipiteestään, vammastaan, terveydentilastaan, seksuaalisesta suuntautumisestaan tai muusta henkilöön liittyvästä syystä. Oikeudenmukaisessa yhteiskunnassa henkilöön liittyvät tekijät, kuten syntyperä tai ihonväri, eivät saisi vaikuttaa ihmisten mahdollisuuksiin päästä koulutukseen, saada työtä ja erilaisia palveluja.
Yhdenvertaisuuslaki
Yhdenvertaisuuslaki (1325/2014) tuli voimaan vuoden 2015 alussa ja sen tarkoituksena on edistää yhdenvertaisuutta, ehkäistä syrjintää ja tehostaa syrjinnän kohteeksi joutuneen oikeusturvaa.
Yhteiskunnan vastaanottavuus
Yhdenvertaisuuden, osallisuuden ja hyvien väestösuhteiden toteutuminen yhteiskunnassa. Yhteiskunnan vastaanottavuuden näkökulmasta kotoutuminen on monensuuntaista ja yksilöiden, yhteisöjen ja rakenteiden välistä. Koko yhteiskunta muuttuu, kun väestö monimuotoistuu.
Yhteiskunnan vastaanottavuuden edistäminen
Toiminta, jolla kehitetään yhteiskunnallisia rakenteita ja vuorovaikutusta yhteiskunnan vastaanottavuuden parantamiseksi. Yhteiskunnan vastaanottavuutta voidaan edistää esimerkiksi purkamalla syrjiviä rakenteita, kehittämällä palveluita ja vaikuttamalla asenteisiin.
Lue lisää:
Maahanmuuttoviraston sanasto
Kotoutumisen sanasto
