Kunnille voidaan korvata kustannuksia seuraavien ulkomaalaislaissa määriteltyjen perusteiden mukaan. Kustannuksia korvataan oleskeluluvan saaneiden henkilöiden kotoutumispalveluiden järjestämisestä.
Kotoutumislain mukaisia korvauksia maksetaan:
- Kiintiöpakolaiset (90 §)
- Turvapaikan saaneet (87 §)
- Toissijaista suojelua saavat (88 §)
- Humanitaarista suojelua saavat (poistunut ulkomaalaislaista 16.5.2016)
- Poissulkemislausekkeen perusteella oleskeluluvan saaneet (89 §)
- Henkilöt, jotka valtioneuvosto on päättänyt ottaa Suomeen erityisen humanitaarisen perusteen tai kansainvälisten velvoitteiden täyttämiseksi (93 §)
- Yksilöllisen inhimillisen syyn perusteella oleskeluluvan saaneet (52 §)
- Ihmiskaupan uhrit (52 a §)
- Maasta poistamisen estämisen perusteella oleskeluluvan saaneet (51 §)
- Edellä mainittujen henkilöiden perheenjäsenet
- Edellä mainitut jatkoluvan saaneet henkilöt (54 §)
Lisäksi kunnille korvataan tiettyjä kustannuksia entisen Neuvostoliiton alueelta tulleiden ja Suomen sodissa vapaaehtoisina palvelleiden henkilöiden kustannuksista.
Suomen kansalaisuuden saaneiden kustannuksia ei korvata. Poikkeuksena ovat ihmiskaupan uhrit, joiden palveluista ja tukitoimista aiheutuneet kustannukset voidaan korvata, vaikka ihmiskaupan uhri olisi Suomen kansalainen.
Kiintiöpakolaiset
Suomeen voidaan ottaa pakolaiskiintiössä YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n pakolaisiksi määrittämiä henkilöitä ja muita kansainvälisen suojelun tarpeessa olevia ulkomaalaisia uudelleensijoitusta varten.
Pakolaiskiintiöllä tarkoitetaan uudelleensijoitettavien kansainvälisen suojelun tarpeessa olevien ulkomaalaisten henkilöiden vastaanottoa valtion kunkin vuoden talousarviossa vahvistettujen perusteiden mukaisesti (ulkomaalaislaki 90 §).
Turvapaikan saaneet
Maassa oleskelevalle ulkomaalaiselle henkilölle myönnetään turvapaikka, jos hän oleskelee kotimaansa tai pysyvän asuinmaansa ulkopuolella ja hänellä on perustellusti aihetta pelätä joutuvansa kyseisessä maassa vainotuksi alkuperänsä, uskontonsa, kansallisuutensa, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisensa tai poliittisen mielipiteensä johdosta eikä pelkonsa vuoksi halua turvautua kyseisen maan tarjoamaan suojeluun (ulkomaalaislaki 87 §).
Toissijaista suojelua saavat
Suomessa oleskelevalle ulkomaalaiselle henkilölle myönnetään oleskelulupa toissijaisen suojelun perusteella, jos ulkomaalaislain pykälän 87 mukaiset edellytykset turvapaikan myöntämiselle eivät täyty, mutta henkilö joutuisi kotimaassaan tai pysyvässä asuinmaassaan alttiiksi vakavalle vaaralle eikä hän ei pysty tai halua turvautua kyseisen maan tarjoamaan suojeluun (ulkomaalaislaki 88 §).
Humanitaarista suojelua saavat
Oleskelulupaa ei myönnetä enää humanitaarisen suojelun perusteella 16.5.2016 alkaen. Tätä ennen humanitaarisen suojelun perusteella oleskeluluvan saaneista henkilöistä maksetaan edelleen korvauksia.
Yksilöllisen inhimillisen syyn perusteella oleskeluluvan saaneet
Suomessa olevalle ulkomaalaiselle henkilölle myönnetään jatkuva oleskelulupa, jos oleskeluluvan epääminen olisi ilmeisen kohtuutonta hänen terveydentilansa, Suomeen syntyneiden siteiden tai muun yksilöllisen inhimillisen syyn vuoksi. Tähän vaikuttavat erityisesti olosuhteet, joihin henkilö joutuisi kotimaassaan, tai henkilön haavoittuva asema (ulkomaalaislaki 52 §).
Ihmiskaupan uhrit
Suomessa olevalle ihmiskaupan uhrille myönnetään tilapäinen oleskelulupa, jos
- ihmiskaupan uhrin oleskelu Suomessa on perusteltua ihmiskaupan esitutkinnan tai tuomioistuinkäsittelyn vuoksi
- ihmiskaupan uhri on valmis tekemään yhteistyötä viranomaisten kanssa ihmiskaupasta epäiltyjen kiinni saamiseksi
- ihmiskaupan uhrilla ei ole enää siteitä ihmiskaupasta epäiltyihin (ulkomaalaislaki 52 a §)
Jos ihmiskaupan uhri on erityisen haavoittuvassa asemassa, oleskelulupa voidaan myöntää jatkuvana.
Oleskeluluvan maasta poistamisen estymisen perusteella saaneet
Suomessa olevalle ulkomaalaiselle henkilölle myönnetään tilapäinen oleskelulupa, jos häntä ei tilapäisestä terveydellisestä syystä voida palauttaa kotimaahansa tai pysyvään asuinmaahansa tai hänen maasta poistamisensa ei ole mahdollista (ulkomaalaislaki 51 §).
Oleskeluluvan poissulkemislausekkeen perusteella saaneet
Suomessa olevalle ulkomaalaiselle henkilölle ei myönnetä turvapaikkaa tai oleskelulupaa toissijaisen suojelun tai humanitaarisen suojelun perusteella sen vuoksi, että hän on syyllistynyt tai hänen epäillään syyllistyneen ulkomaalaislain 87 §:n 2 momentissa, 88 §:n 2 momentissa tai 88 a §:n 2 momentissa mainittuun rikokseen. Jos henkilöä ei voida poistaa maasta, koska häntä uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus, vaino tai muu ihmisarvoa loukkaava kohtelu, hänelle myönnetään tilapäinen oleskelulupa enintään yhdeksi vuodeksi kerrallaan (ulkomaalaislaki 89 §).
Muu humanitaarinen maahanmuutto
Valtioneuvosto voi päättää ulkomaalaisten henkilöiden ottamisesta Suomeen erityisellä humanitaarisella perusteella tai kansainvälisten velvoitteiden täyttämiseksi (ulkomaalaislaki 93 §).
Perheenjäsenet
Kunnalle korvataan kustannuksia edellä esitettyjen, kotoutumislain 2 §:n mukaisten henkilöiden perheenjäsenten ja muiden omaisten vastaanotosta ja kotoutumispalveluiden järjestämisestä, jos perheenjäsenellä tai muulla omaisella on ollut perheside kotoutumislain 2 §:ssä tarkoitettuun henkilöön ennen tämän Suomeen tuloa.
Jatkoluvan myöntäminen
Uusi määräaikainen oleskelulupa myönnetään, jos edellisen määräaikaisen oleskeluluvan myöntämisedellytykset ovat edelleen olemassa (ulkomaalaislaki 54 §).
Entisen Neuvostoliiton alueelta peräisin olevat henkilöt
Kunnille myönnetään valtion korvauksia myös entisen Neuvostoliiton alueelta lähtöisin olevista henkilöistä, jotka ovat saaneet oleskeluluvan Inkerin siirtoväkeen kuulumisen tai Suomen armeijassa vuosien 1939–1945 aikana palvelemisen perusteella.
Kunnalle korvataan entisen Neuvostoliiton alueelta lähtöisin olevien
- toimeentulotuesta aiheutuneet kustannukset enintään kuuden kuukauden ajalta,
- vamman tai sairauden aiheuttamat huomattavat kustannukset enintään viiden vuoden ajalta ja
- toimeentulon järjestämisestä aiheutuneet kustannukset sen vuoksi, että henkilö ei maahanmuuttaneena voi saada eläkettä tai muuta sosiaaliturvaetuutta, enintään viiden vuoden ajalta.