Eduskunta on edellyttänyt, että hallitus ryhtyy viivytyksettä toimiin maahanmuuttajataustaisten naisten työllistämisen edistämiseksi. Maahanmuuttajanaiset tulee asettaa kotouttamispalveluiden erityiseksi kohderyhmäksi.
Nykytilannetta vastaten kotoutumisohjelman kohderyhmänä olisivat työttöminä työnhakijoina työllisyyspalveluissa olevat ja muutoin kuin tilapäisesti toimeentulotukea saavat kotoutujat. Työttömäksi työnhakijaksi työllisyyspalveluihin kirjautuneet maahanmuuttajat olisivat siten jatkossakin keskeinen kotoutumispalveluiden kohderyhmä. Samalla kotoutumisohjelman keskeisenä tavoitteena olisi tehostaa työvoiman ulkopuolella olevien maahanmuuttajien kotoutumista, sillä heitä ei nykyisin riittävästi tavoiteta kotoutumispalveluihin eikä yhtä kattavasti kuin TE-toimiston asiakkaina olevia. Erityisesti kotona lapsia hoitavien vanhempien tavoittamista ja pääsyä palveluihin on välttämätöntä lisätä, jotta voidaan nykyistä paremmin tukea maahanmuuttajanaisten osallisuutta ja työllisyyttä sekä koko perheen kotoutumista.
Selonteon esitys työvoiman ulkopuolella olevien kattavammasta tavoittamisesta ja kotoutumisen alkuvaiheen palveluiden tarjoamisesta parantaisi myös työn ja koulutuksen takia Suomeen muuttaneiden puolisoiden tiedonsaantia olemassa olevista kotoutumispalveluista ja pääsyä tarvittaviin palveluihin. Puolisoiden olisi mahdollista osallistua kotoutumisohjelman palveluihin joko työnhakijaksi rekisteröitymällä tai hakeutuen kunnan järjestämään alkukartoitukseen.
Nykytilanteesta poiketen kotoutumisohjelman kohderyhmäksi määriteltäisiin jatkossa erikseen myös kansainvälistä suojelua saavat ja heidän perheenjäsenensä, jos perheside on ollut voimassa ennen Suomeen tuloa. Käytännössä pakolaistaustaiset ohjautuvat jo tällä hetkellä suhteellisen kattavasti kotoutumispalveluihin joko kunnan tai kuntayhtymän kotoutumispalveluiden kautta tai rekisteröityessään työttömäksi työnhakijaksi. Selonteon esityksillä vahvistettaisiin kuitenkin erityisesti työvoiman ulkopuolella olevien pakolaistaustaisten henkilöiden, usein kotona lapsia hoitavien vanhempien palveluita ja ohjautumista niihin.
Edellä esitettyjen kotoutumisohjelman pääsääntöisten kohderyhmien lisäksi viranomaisten tulisi nykytilannetta vastaavasti tarjota kotoutumisen alkuvaiheen palveluita myös niitä pyytäneelle muulle maahanmuuttajalle, jos tämän arvioidaan niitä tarvitsevan. Erityistä kohderyhmää olisivat etenkin puolisot ja ne kotona lapsia hoitavat vanhemmat, jotka eivät kuulu edellä mainittuihin kohderyhmiin (työttömät työnhakijat, muutoin kuin tilapäisesti toimeentulotukea saavat sekä kansainvälistä suojelua saavat perheenjäsenineen). Myös työn tai opiskelun vuoksi muuttavat voisivat tarjottavan tiedon, neuvonnan ja ohjauksen lisäksi hakeutua kunnan alkukartoitukseen.
Kotoutumisohjelman lähtökohtana on varmistaa kotoutumisen alkuvaiheen palveluiden saatavuus ensisijaisesti niitä vahvimmin kotoutumis- ja työllistymispolulla etenemiseensä tarvitseville kohderyhmille. Jatkossa kaikille, myös kotoutumisohjelman ensisijaisten kohderyhmien ulkopuolelle jääville maahanmuuttajille, tarjottaisiin mahdollisimman kattavasti Tervetuloa Suomeen -infopaketti sekä tietoa ja matalan kynnyksen ohjausta ja neuvontaa monikielisesti riippumatta maahantulon syystä tai työmarkkina-asemasta. Lisäksi matalan kynnyksen neuvontapisteissä sekä muissa palveluissa ja koulutuksessa voitaisiin tarvittaessa ohjata henkilö hakeutumaan kotoutumislain mukaiseen tarvelähtöiseen alkukartoitukseen. Suomeen työhön ja opiskelemaan muuttavien kotoutumisen edistämiseksi esitettäviä toimenpiteitä kuvataan tarkemmin luvussa 15.
Tavoittaminen ja velvoittavuus
Työmarkkinoille välittömästi suuntaavat maahanmuuttajat tavoitetaan nykyisellään varsin kattavasti kotoutumisen edistämisen palveluihin heidän ilmoittautuessaan työttömiksi työnhakijoiksi. Työvoiman ulkopuolella olevien kotoutumisen edistämisessä keskeinen haaste on kohderyhmän tavoittaminen. Nykytilanteessa Kansaneläkelaitos toimittaa kotoutumislain perusteella kuntien sosiaalipalveluihin tiedon maahanmuuttajista, jotka ovat saaneet toimeentulotukea yli kaksi kuukautta. Sosiaali- ja terveyspalveluiden siirtyessä hyvinvointialueiden järjestettäväksi tulee tarkasteltavaksi, miten henkilötietojen siirto voidaan jatkossa järjestää myös kunnissa kotoutumissuunnitelmasta ja asiakasohjauksesta vastaavalle taholle, jotta tämä voisi rekisteritietoja hyödyntäen tavoittaa ja ohjata henkilön palveluihin.
Tavoitettavuuden edistämiseksi selonteon valmistelun yhteydessä on selvitetty mahdollisuuksia säätää viranomaisille velvoite tarjota kotoutumisohjelman palveluita systemaattisesti myös kotihoidon tukea saaville maahanmuuttajille, usein kotona lapsia hoitaville äideille hyödyntäen tavoittamisessa ja kotoutumista edistäviin palveluihin ohjaamisessa kotihoidon tuen saajia koskevia Kansaneläkelaitoksen rekisteritietoja. Kotihoidon tukea saavia koskevia Kansaneläkelaitoksen rekisteritietoja ei nykyisen lainsäädännön puitteissa kuitenkaan ole mahdollista käyttää tähän tarkoitukseen. Lainsäädännön muuttamista on pidetty ongelmallisena etenkin suhteessa kotihoidon tuen tarkoitukseen ja perustuslain yhdenvertaisuusvelvoitteen näkökulmasta. Perhevapaita ja etuusjärjestelmää kehitettäessä tuleekin jatkossa huomioida myös maahanmuuttajien tarpeet ja tavoittaminen kotoutumisen edistämiseksi.
Työvoiman ulkopuolella olevien kotoutumisen edistämiseksi on tarpeen selkeyttää viranomaisvastuita palveluiden järjestämiseksi (luku 11.4.) sekä vahvistaa kuntien tietopohjaa palveluiden kohderyhmästä. Lisäksi kohderyhmän nykyistä paremmaksi tavoittamiseksi tulee lisätä maahanmuuttajien omia mahdollisuuksia hakeutua palveluihin sekä maahanmuuttajia tavoittavien viranomaisten ja järjestöjen mahdollisuuksia ohjata henkilö myös muun toimijan tarjoamiin kotoutumispalveluihin.
Tavoittamisen ja ohjauksen vahvistamisessa hyödynnetään mm. matalan kynnyksen ohjaus- ja neuvontapalveluita, monialaista viranomaistyötä, järjestöyhteistyötä ja monikielistä viestintää. Vanhempien tavoittamisen tehostamiseksi ja kotoutumista edistäviin palveluihin ohjaamiseksi tulee kehittää yhteistyötä ja käytäntöjä erityisesti perhekeskusten ja neuvoloiden sekä kotoutumispalveluiden välille. Myös mahdollisuuksia tavoittaa ja lisätä kotoutumispalveluista tiedottamista oleskeluluvan saamisen yhteydessä eri syistä Suomeen muuttaville tulee kehittää. Työvoiman ulkopuolella olevien kotoutumisen nykyistä yhtenäisempi edistäminen edellyttää myös kuntien resurssien vahvistamista kattamaan todennäköisesti tämänhetkisestä kuntien kotoutumispalveluiden kohderyhmästä laajeneva asiakaskunta.
Kotoutumislain mukaan maahanmuuttajalla on velvollisuus noudattaa kotoutumissuunnitelmaansa ja hakeutua ja osallistua suunnitelmassa sovittuihin toimenpiteisiin ja palveluihin. Jos maahanmuuttaja kieltäytyy ilman pätevää syytä kotoutumissuunnitelman laatimisesta, sen tarkistamisesta tai osallistumasta kotoutumissuunnitelmassa yksilöidysti sovittuun toimenpiteeseen, hänen oikeuttaan työttömyysetuuteen voidaan rajoittaa siten kuin työttömyysturvalaissa säädetään tai toimeentulotukea alentaa siten kuin toimeentulotuesta annetussa laissa säädetään. Nykyisen lainsäädännön velvoittavuutta koskevat säädökset säilytettäisiin ja kotoutumisohjelmaa kehitettäisiin myös hallituksen valmisteleman pohjoismaisen työvoimapalveluiden mallin lähtökohdat huomioiden.
Toimeentulotukilain 2 a §:n mukaan toimeentulotukea hakeva 17–64-vuotias henkilö on velvollinen ilmoittautumaan työttömänä työnhakijana työvoimapalveluihin. Jos toimeentulotuen hakija ei ilmoittaudu työnhakijaksi, toimeentulotuen perusosan suuruutta voidaan alentaa. Tähän on kuitenkin laissa tiettyjä poikkeuksia, joista yksi koskee henkilöitä, jotka ovat hyväksyttävän syyn vuoksi esteellisiä vastaanottamaan työtä. Esim. lapsen hoitaminen kotihoidon tuella katsotaan tällaiseksi hyväksyttäväksi syyksi olla ilmoittautumatta työnhakijaksi. Vaikka kotona lastaan hoitavaa vanhempaa ei voida velvoittaa osallistumaan esim. kotoutumispalveluihin, on asiakkaiden motivoinnin kannalta tärkeää, että palveluita kehitetään sisällöiltään vastaamaan asiakkaiden elämäntilanteeseen liittyviin tarpeisiin ja tuodaan palveluiden markkinoinnissa esiin niihin osallistumisen merkitystä sekä asiakkaan että toisaalta lasten kotoutumisen näkökulmasta.
Kotoutumisohjelman kohderyhmät: keskeiset toimenpiteet
- Kotoutumisohjelman kohderyhmiä, joille viranomaisilla olisi aina velvollisuus tarjota kotoutumisohjelman palveluita lähtökohtaisesti kolmen vuoden kuluessa siitä, kun maahanmuuttaja on saanut ensimmäisen oleskeluluvan tai hänen oleskeluoikeutensa on rekisteröity, olisivat
- Työvoimapalveluihin työttömäksi työnhakijaksi rekisteröityneet maahanmuuttajat,
- Maahanmuuttajat, jotka saavat toimeentulotukea muuten kuin tilapäisesti,
- Kansainvälistä suojelua saavat ja heidän perheenjäsenensä, jos perheside on ollut voimassa ennen Suomeen tuloa
- Muut pyynnöstä arvioituun tarpeeseen perustuen
- Vahvistetaan työvoiman ulkopuolella olevien tavoittamista, jotta ohjauksesta vastaavilla viranomaisilla on tieto kotoutumista edistäviä palveluita tarvitsevista henkilöistä ja maahanmuuttajilla tieto saatavilla olevista palveluista.
- Selvitetään tarvittavat lainsäädäntö- ja tietojärjestelmämuutokset, joilla hyvinvointialueiden perustamisen jälkeen muutoin kuin tilapäisesti toimeentulotukea saavien maahanmuuttajien kohdalla voidaan siirtää tieto KELAsta myös kuntiin, jotta kunnat voivat toteuttaa velvoitettaan kotoutumispalveluihin ohjaamiseksi.
- Hyödynnetään tavoittamisessa matalan kynnyksen ohjaus- ja neuvontapisteitä, kehitetään monialaista viranomaisyhteistyötä mm. perhekeskusten kanssa, järjestöyhteistyötä ja monikielistä viestintää.
- Jaetaan kotoutumisohjelman kohderyhmille tietoa palveluista myös oleskeluluvan myöntämisen yhteydessä.
- Kehitetään jalkautuvaa työtä maahanmuuttajien tavoittamiseksi.
