Kuvio 8. Ulkomaalaistaustaisten kokema syrjintä (%) työelämässä taustamaanosan mukaan 2018. Niiden vastaajien osuus, jotka ovat kokeneet eriarvoista kohtelua tai syrjintää työpaikallaan tai työhönottotilanteessa viimeisen viiden vuoden aikana. Lähde: Kotoutumisen indikaattorit -tietokanta.
Suomalaisen yhteiskunnan ja työelämän monimuotoisuudella ja syrjimättömyydellä on kriittinen merkitys Suomen houkuttelevuudelle osaavan työvoiman, kansainvälisten opiskelijoiden ja investointien kohdemaana samoin kuin täällä jo olevien maahanmuuttajien työllistymiselle. Kansainvälisten opiskelijoiden Suomeen jäämiseen vaikuttavat työmarkkinoiden vastaanottavuuden ohella myös opintojen aikana syntyneet sosiaaliset ja ammatilliset verkostot sekä opintojen jälkeiset työllistymismahdollisuudet. (Mathies & Karhunen, 2019.)
Pakolaistaustaisten työllisyysaste jää muista ryhmistä
Pakolaistaustaisten lähtökohdat suomalaisilla työmarkkinoilla ovat selvästi muita maahanmuuttajaryhmiä heikommat. Siinä missä työn perusteella tulevilla on työpaikka valmiina ja sopivaa osaamista ainakin yhden työnantajan tarpeisiin, pakolaistaustaiset saapuvat maahan ilman kontakteja sekä usein ilman kielitaitoa tai Suomen työmarkkinoille sellaisenaan soveltuvaa osaamista. Pakolaistaustaiset saapuvat maahan saadakseen suojelua vainolta tai sen uhalta. Osalla on traumoja tai terveydellisiä ongelmia, jotka heikentävät työkykyä. Muita työllistymistä vaikeuttavia tekijöitä ovat muun muassa syrjintä työmarkkinoilla, hoitamattomat sairaudet ja vammat, kielenoppimishaasteet ja huoli läheisten vaikeasta tilanteesta lähtömaassa. (Asikainen, 2020.) Toisaalta osa pakolaistaustaisista on erittäin osaavia ja hyvin koulutettuja, eikä heidän osaamistaan saada riittävän tehokkaasti käyttöön.
Välittömästi oleskeluluvan saamisen jälkeen pakolaistaustaisten työllisyysaste on lähellä nollaa. Matalasta lähtötasosta johtuen työllisyysaste kasvaa merkittävästi maassaoloajan myötä, kun eri palvelut ja kontaktit yhteiskuntaan tukevat osaamista, kielitaitoa, terveyttä ja verkostoja. Kyselyaineistoon perustuvan Ulkomaista syntyperää olevien työ- ja hyvinvointi -tutkimuksen (UTH) mukaan pakolaistaustaisten työllisyysaste on 5–10 maassaolovuoden jälkeen 30 % ja yli 10 maassaolovuoden jälkeen 52 %. Rekisteriaineiston perusteella tilanne on heikompi. Afganistanista, Irakista ja Somaliasta lähtöisin olevien henkilöiden työllisyysaste nousee ensimmäisen kymmenen vuoden aikana, mutta jää taustamaasta ja muuttovuodesta riippuen 20–40 % tuntumaan. Myönteinen ilmiö on kuitenkin se, että 2000-luvulla saapuneiden pakolaistaustaisten työllisyysaste on noussut keskimäärin nopeammin kuin aiemmin Suomeen tulleiden. (Sarvimäki, 2017.)
Maahanmuuttajanaisissa paljon korkeakoulutettuja, mutta työmarkkina-asema miehiä heikompi
Työmarkkinoiden syrjinnän ja henkilökohtaisten ominaisuuksien ohella maahanmuuttajien työllisyysastetta painaa alas erityisesti ulkomaalaistaustaisten naisten heikko työllistyminen. Työvoimatutkimuksen mukaan ulkomaalaistaustaisten miesten työllisyysaste on lähes samaa tasoa suomalaistaustaisten kanssa, mutta naisten työllisyys jää lähes 20 prosenttiyksikköä suomalaistaustaisten työllisyydestä.
Naisten heikkoa työllisyyttä selittävät useat eri tekijät. Monilla naisilla on korkea-asteen tutkinto, mutta he eivät löydä koulutustaan vastaavaa työtä. Toisaalta myös vähän koulutettujen osuus on selvästi suurempi kuin suomalaistaustaisten naisten keskuudessa. Lisäksi maahan muuttavat naiset ovat usein perheenperustamisiässä, minkä takia kotoutumisprosessin käynnistyminen saattaa viivästyä naisten jäädessä kotiin hoitamaan lapsiaan. Kotiin jäämisen todennäköisyyttä lisää myös se, että ulkomaalaistaustaiset naiset perheellistyvät keskimäärin suomalaistaustaisia nuorempina ja saavat keskimäärin suomalaistaustaisia enemmän lapsia (Larja, 2014) sekä se, ettei heidän kotoutumisen tarpeitaan ole systemaattisesti kartoitettu, eikä heille ole ollut tarjolla riittävästi soveltuvia kotoutumista edistäviä palveluita.
Naisten työllistymisen esteinä on myös rakenteellisia tekijöitä. Naiset tulevat maahan selvästi miehiä useammin perhesyistä ja selvästi harvemmin työn perässä. Maahantulon syy linkittyy myös lähtömaiden yhteiskuntajärjestelmiin: naisten työllisyysaste on useimmissa lähtömaissa selvästi miehiä alhaisempi, minkä lisäksi naiset kantavat usein päävastuun lastenkasvatuksesta ja kodinhoidosta. Myös pitkät hoitovapaat sekä alle kolmivuotiaan lapsen kunnallisen varhaiskasvatuspalvelun ulkopuolisesta hoidosta maksettava lasten kotihoidon tuki voivat olla kannustinloukku erityisesti ulkomaalaistaustaisille naisille, joiden mahdollisuudet päästä hyväpalkkaisiin töihin ovat suomalaistaustaisia pienemmät.
Lisäksi maahanmuuttajanaisten työllistymiseen vaikuttavat Suomen vahvasti sukupuolittuneet työmarkkinat. Tyypillisillä miesvaltaisilla aloilla (esimerkiksi rakennusala ja kuljetusala) riittää heikompi Suomen kielen taito, mutta naisvaltaisilla aloilla (esimerkiksi hoivatyö, monet palveluammatit) tarvitaan selvästi parempaa kielitaitoa.
Työllisyys vaikuttaa julkistalouteen
Julkistalouden näkökulmasta merkittävää on ennen kaikkea se, miten maahanmuuttajat työllistyvät. (VATT, 2014). Julkistaloudellisia vaikutuksia tärkeämpiä ovat kuitenkin kokonaistaloudelliset vaikutukset, joihin sisältyvät esimerkiksi vaikutukset taloudelliseen huoltosuhteeseen, työmarkkinoihin ja hyödykkeiden ja palveluiden kysyntään. Maahanmuuton on havaittu esimerkiksi lisäävän työllisyyttä (Signorelli, 2020) ja johtavan valtaväestön siirtymiseen korkeampaa osaamista vaativampiin ja paremmin palkattuihin työtehtäviin (Foged & Peri, 2016). Kokonaisuudessaan maahanmuuton taloudelliset vaikutukset kohdemaalle arvioidaan useimmiten pieniksi (OECD, 2013).
Suomen huoltosuhde heikkenee huomattavasti nopeammin kuin muissa Pohjoismaissa. Samoin syntyvyyden aleneminen on ollut Suomessa nopeampaa ja maahanmuutto vähäisempää. (Rotkirch, 2021.) Työikäisen väestön väheneminen kasvattaa kestävyysvajetta monella tapaa. Lasten ja vanhuseläkeläisten määrän kasvu suhteessa työikäisen väestön määrään lisää julkisia menoja ja vähentää verotuloja. Korkea huoltosuhde saattaa vähentää maahan kohdistuvia investointeja (Aksoy, Basso, Smith & Grasl, 2019). Osaajien saatavuus omasta maasta ei riitä täyttämään osaajatarpeita ja osaajapula on muodostunut kasvun esteeksi. Vuonna 2019 65 000 työsuhdetta jäi syntymättä, kun haettua työvoimaa ei löytynyt. (Räisänen & Ylikännö, 2021.)
Työ- ja elinkeinoministeriön laskelmien mukaan maahanmuutolla kokonaisuudessaan on neutraali vaikutus taloudelliseen huoltosuhteeseen (työvoiman ulkopuolella olevien ja työttömien määrä suhteessa työllisiin), jos muuttaneiden työllisyysaste on noin 60 % (Kaihovaara & Larja, 2019). Vuonna 2019 ulkomaan kansalaisten työllisyysaste oli työvoimatilaston mukaan 59,7 % ja ulkomaalaistaustaisten työllisyysaste 64,2 % (ks. luku 2.1). Työn perusteella muuttaneiden työllisyysaste on kuitenkin muista syistä muuttaneita korkeampi, minkä takia työperusteisella maahanmuutolla on positiivinen vaikutus julkistaloudelle. Valtiovarainministeriön laskelmien mukaan nettomaahanmuuton kasvu 50 prosentilla (7 500 henkilöllä) vähentäisi kestävyysvajetta 0,4 %-yksiköllä, jos tulijat työllistyvät yhtä hyvin kuin maassa oleva väestö (Aalto ym. 2020). Työperusteisen maahanmuuton kasvu vahvistaisi myös eläketurvan rahoitusta (Nopola, 2019). Kestävyysvajetta voidaan pienentää ja eläketurvaa vahvistaa myös nostamalla maassa jo olevien ulkomaalaistaustaisten työllisyyttä.
Useiden tutkimusten mukaan monimuotoiset työyhteisöt ovat keskimäärin muita innovatiivisempia ja tuottavampia. Kansainväliset erityisosaajat lisäävät tutkitusti yritysten kansainvälistymistä sekä uusien kohdemarkkinoiden avaamista sekä investointien saamista maahan. Maahanmuutto synnyttääkin mahdollisuuksia monimuotoisuuden hyödyntämiseksi taloudellisen kasvun ajurina, investointien houkuttelussa sekä vastattaessa väestörakenteen muutoksiin työvoiman saatavuudessa edellyttäen kuitenkin, että uudet tulijat pääsevät työmarkkinoille ja osaksi innovaatio- ja kasvuekosysteemejä.
Automatisaation ja digitalisaation vaikutukset kohdistuvat maahanmuuttajiin
Työllistymisen edellytykset määrittyvät suhteessa työmarkkinoiden tarpeisiin ja työnantajien valmiuteen rekrytoida maahanmuuttajia. Automatisaatio ja digitalisaatio muuttavat arjessa pärjäämisen ja työmarkkinoiden osaamistarpeita: työmarkkinoilta katoaa ennen kaikkea matalaa ja keskitason osaamista vaativia rutiiniluontoisia työtehtäviä ja niille syntyy korkeaa osaamista, hyviä kielellisiä ja viestinnällisiä valmiuksia sekä abstraktia ajattelua ja ongelmanratkaisukykyä vaativia työtehtäviä (Autor, Leby Murnane, 2003). Osaamisen ennakointifoorumin mukaan tulevaisuudessa sellaisia tehtäviä, joissa selviäisi ilman vähintään ammatillisen perustutkinnon tasoista osaamista, on selvästi alle viisi prosenttia työpaikoista.
Kotouttamispolitiikan kehittämisessä tuleekin huomioida työmarkkinoiden ja digitalisaation murros. Teknologinen kehitys koskettaa kaikkia, mutta etenkin osa maahanmuuttajista on erityisen haavoittuvassa asemassa matalan koulutuksen takia. Lisäksi maahanmuuttajien asemaa korkeaa osaamistasoa vaativilla työmarkkinoilla heikentää kotimaisten kielten puutteellinen osaaminen, ulkomailla hankitun koulutuksen soveltumattomuus suomalaisille työmarkkinoille ja työnantajien ennakkoluulot ulkomailla hankittua osaamista kohtaan. Kotouttamis-, työllisyys- ja koulutuspolitiikan keinoin näihin haasteisiin voidaan puuttua muun muassa tutkintotavoitteisella koulutuksella, digitaitoja kehittämällä, kielen opetusta lisäämällä, elinikäisellä oppimisella, koulutuksen ja työskentelyn yhdistämisellä sekä palkkatuetun työn laajentamisella. (Walbækken & Kostøl &Røtnes & Eggen & Kordt, 2019.) Suomeen muuttaneilla on myös paljon osaamista, joka tulisi nykyistä tehokkaammin tunnistaa ja hyödyntää työelämässä. Maahan muuttanut saattaa esimerkiksi puhua sujuvasti useita eri kieliä, vaikka suomen ja ruotsin kielten osaamisessa olisi puutteita.
Myös yhteiskunnan ja arkisen asioimisen digitalisoituminen edellyttävät kansalaisilta uudenlaista osaamista. Koronapandemia on osaltaan korostanut digitaitojen merkitystä. Digitaalisten palveluiden ja ohjauksen kehittämisessä tuleekin varmistaa niiden saavutettavuus myös maahanmuuttajien näkökulmasta ja huolehtia kaikkien kansalaisten perusosaamisen ja digitaalisen osaamisen vahvistamisesta. Digitalisaation vaikutukset maahanmuuttajiin ovat kaksijakoiset. Digitalisaatio voi edesauttaa kotoutumista, sillä sen avulla voidaan vähentää alueellista eriarvoisuutta palveluiden ja koulutuksen tarjonnassa. Maahanmuuttajalla voi olla hyvät digitaidot, vaikka kielitaidot olisivat heikot. Toisaalta digitalisaatio voi lisätä osallisuuden eriarvoisuutta ja laajempaa huono-osaisuutta niille, joiden perustaidot ovat puutteelliset. Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat vähemmän koulutetut, koulutuksen keskeyttäneet ja ikääntyneet henkilöt.