Kotoutumisen onnistuminen edellyttää hyvien suhteiden ylläpitämistä ja kehittämistä eri väestöryhmien välillä sekä osallisuuden ja osallistumismahdollisuuksien tukemista. Maahanmuuttajan omalla aktiivisuudella kotoutumisensa edistämisessä on keskeinen rooli. Yhtä lailla keskeistä on se, miten suomalainen yhteiskunta vastaanottaa uudet jäsenensä. Osallisuutta ja väestöryhmien välistä vuoropuhelua tukemalla voidaan myös osaltaan ehkäistä kielteisiä kehityskulkuja kuten yhteiskunnasta syrjäytymistä ja vastakkainasettelua eri taustaisten ihmisten välillä.
Osallisuus koostuu eri tekijöistä: riittävästä toimeentulosta ja hyvinvoinnista, suomen ja ruotsin kielen hallinnasta, osallistumisesta työelämään, koulutukseen, harrastus- ja muuhun toimintaan sekä yhteisöihin kuulumisesta ja jäsenyydestä. Myönteistä on, että tehdyn selvityksen mukaan suuri osa somalin-, viron-, venäjän-, englannin- ja arabiankielisistä kokee ainakin jonkin verran osallisuutta suomalaiseen yhteiskuntaan (Pitkänen, Saukkonen & Westinen, 2019). Toisaalta Suomessa syntyneistä tai alle kouluikäisinä muuttaneista nuorista joka kolmas ei tunne itseään suomalaiseksi. Ulkomaalaistaustaiset nuoret muovaavat etnistä identiteettiään suhteessa suomalaisuuteen ja oman lähtömaansa kulttuuriin. Siihen, millaiseksi se kehittyy, vaikuttavat merkittävästi maahanmuuttoikä ja asumisaika sekä lähtömaa. Merkitystä on myös ympäröivällä yhteiskunnalla, sen ilmapiirillä ja nuorten kokemalla kohtelulla. (Larja, 2017.)
Suomessa esiintyy myös syrjintää ja rasismia maahanmuuttajia kohtaan (Kuvio 10). Yli puolet Saharan eteläpuolisesta Afrikasta muuttaneista henkilöistä on kokenut syrjintää viimeisen vuoden aikana (EU-midis, II, 2018). Yhdenvertaisuusvaltuutetun vuonna 2020 toteuttamasta selvityksestä käy ilmi, että afrikkalaistaustaisille suomalaisille rasismi ja syrjintä ovat arkipäivää. Ensimmäiset rasismikokemukset koetaan jo alle kouluikäisinä varhaiskasvatuksessa ja peruskoulun ensimmäisillä luokilla. Nämä kokemukset näkyvät kaikilla elämänalueilla ja niiden vaikutukset kumuloituvat elämän aikana. Vaikutukset näkyvät esimerkiksi koulutuksessa, työmarkkinoilla ja mielenterveyden ongelmina.
Kuvio 10. Ulkomaalaistaustaisten kokema häirintä (%) taustamaanosan mukaan 2018. Niiden vastaajien osuus, jotka ovat kokeneet fyysistä tai henkistä häirintää viimeiseen vuoden aikana. Lähde: Kotoutumisen indikaattorit -tietokanta.
Syrjinnän kokemukset vähentävät luottamusta viranomaisiin ja suomalaiseen valtaväestöön. Maahanmuuttajat luottavat suomalaisiin instituutioihin enemmän kuin valtaväestö, mutta luottamus vähenee Suomessa asutun ajan myötä. Erityisen vahingollinen vaikutus on rakenteellisella rasismilla, kuten työelämässä, koulutuksessa ja palveluissa olevilla syrjivillä toimintatavoilla ja prosesseilla, joissa organisaatiot, yritykset, laitokset ja virastot syrjivät joko välittömästi tai välillisesti tiettyjä ihmisryhmiä. Myös keskusteluilmapiiri erityisesti sosiaalisessa mediassa on osin kärkevää ja polarisoivaa. Tämä voi lisätä yhteiskunnallista turhautumista ja vetäytymistä julkisesta keskustelusta sekä toimia kasvualustana ääriliikkeiden toiminnalle.
Eri taustaisten ihmisten välisen vuorovaikutuksen on nähty edistävän kotoutumista ja hyviä väestösuhteita. Joka kymmenennellä ulkomaalaistaustaisista ei kuitenkaan ole yhtään suomalaista läheistä ystävää (Kuusio, Castaneda & Leeman, 2020). Pääkaupunkiseudun englanninkielisistä miltei kaikilla on vähintään kaksi valtaväestöön kuuluvaa ystävää, sen sijaan miltei joka toisella aikuisella somalinkielisellä ei ollut yhtään valtaväestöön kuuluvaa ystävää (Pitkänen, Saukkonen & Westinen, 2019).
Eriarvoistuminen ja osallistumistapojen moninaistuminen haastavat perinteisen demokratian toimintatapoja (Kansallinen demokratiaohjelma 2025; toimintasuunnitelma). Suomi on toistuvasti sijoittunut hyvin kansainvälisten järjestöjen julkaisemissa demokratiaa, ihmisoikeuksia, lehdistönvapautta, korruptoitumattomuutta ja hallinnon toimivuutta mittaavissa vertailuissa (International Institute for Democracy and Electoral Assistance 2019). Yksi suomalaisen demokratian heikkous on kuitenkin yhteiskunnallisen osallistumisen eriarvoistuminen: yhteiskunnallisessa osallisuudessa on suuria sosioekonomisia ja alueellisiakin eroja. Ulkomaalaistaustaisen väestön poliittinen osallistuminen on äänestysaktiivisuudella mitattuna vähäisempää kuin suomalaistaustaisen väestön, mutta ulkomaalaistaustaiset asettuvat ehdolle eduskuntavaaleissa suomalaistaustaisia hieman todennäköisemmin. Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa ulkomaalaistaustaisten äänestysprosentti oli noin 30 %-yksikköä pienempi ja vuoden 2017 kuntavaaleissa 35 %-yksikköä pienempi kuin suomalaistaustaisten. Sosioekonominen asema saattaa selittää valtaväestön tavoin myös ulkomaalaistaustaisten vähäistä osallistumista mutta ei täysin. Esimerkiksi vuoden 2015 kuntavaaleissa afrikkalaistaustaiset äänestivät lähes kaksi kertaa todennäköisemmin kuin EU-maista lähtöisin olevat.
