Maahanmuuttajien taustat ja tarpeet vaihtelevat, eriarvoisuutta nähtävissä eri osa-alueilla
Maahanmuuttajat muodostavat keskenään hyvin heterogeenisen ryhmän. Maahanmuuttajien tilanteet esimerkiksi työllisyyden, hyvinvoinnin ja osallisuuden toteutumisessa eroavat paitsi yksilöiden välillä, myös taustamaaryhmittäin ja maahanmuuton syyn perusteella. Lähtökohdat uuteen asuinmaahan asettumiselle ovat hyvin erilaiset henkilön muuttaessa suoraan korkean asiantuntemuksen työhön tai paetessaan sotaa jättäen kaiken taakseen.
Maahanmuuttajien heterogeenisyydestä huolimatta maahanmuutto vaikuttaa kytkeytyvän yhä vahvemmin laajempiin eriarvoisuutta lisääviin kehityskulkuihin, kuten eroihin työmarkkinoilla, koulutuksessa, terveydessä, asumisessa ja tuloissa. Eriarvoisuutta vähentävät toimet yhteiskunnan eri osa-alueilla tukevatkin osaltaan myös kotoutumista, ja kotoutuminen edistää maahanmuuttajien yhdenvertaisuutta.
Eriarvoisuudella on vaikutuksia sekä yksilöiden elämänkulkuihin että yhteiskuntiin. Eriarvoisuus heikentää sosiaalista koheesiota, ihmisten keskinäistä luottamusta ja luottamusta instituutioihin, sosiaalista vuorovaikutusta, osallisuutta ja yhteiskunnallista osallistumista. (Eskelinen, Erola, Karhula, Ruggera & Sirniö, 2020.)
Matala työllisyysaste nostaa pienituloisten osuutta, koulutustaustat moninaisia
Käytettävissä olevilla rahatuloilla mitattuna ulkomailla syntyneiden ulkomaalaistaustaisten tulotaso jää noin neljänneksen suomalaistaustaisten tulotasosta. Vuonna 2018 ulkomaalaistaustaisten lasten pienituloisuusaste oli 43 prosenttia, kun se suomalaistaustaisilla lapsilla oli 11 prosenttia. Afrikkalaistaustaisista lapsista lähes 60 prosenttia asuu pienituloisissa perheissä. Pienituloisuuteen vaikuttavat monet tekijät, joista merkittävin on asuntokunnan aikuisten työmarkkina-asema. Taustatekijöinä voi olla muun muassa yksinhuoltajuus, vähäinen koulutustausta sekä etninen hierarkia ja syrjintä työmarkkinoilla.
Matalasta tulotasosta johtuen maahanmuuttajat saavat keskimäärin suomalaistaustaisia enemmän Kelan maksamia sosiaaliturvaetuuksia. Vuonna 2018 maahanmuuttajille maksettiin henkeä kohden keskimäärin 4 676 euroa ja suomalaistaustaisille 2 243 euroa. Suhteellisesti eniten maahanmuuttajille maksettiin asumistukia, työttömyysturvaa ja toimeentulotukea. Näiden tukien tarvetta selittää ennen kaikkea maahanmuuttajien matala työllisyysaste ja nuori ikärakenne. (Jauhiainen & Raivonen, 2020.) Matala tulotaso ja rikkonaiset työurat lisäävät eläkeläisköyhyyden riskiä.
Maahanmuuttajat saavat kuitenkin selvästi suomalaistaustaisia vähemmän ansiosidonnaista työttömyysturvaa ja työeläkettä. Kun nämä etuudet lasketaan mukaan, maahanmuuttajat saavat keskimäärin kolmanneksen suomalaistaustaisia vähemmän sosiaalietuuksia. Työikäisille suomalais- ja ulkomaalaistaustaisille etuuksia maksetaan suurin piirtein yhtä paljon. (Tervola & Verho, 2014.)
Ulkomaalaistaustaisten henkilöiden koulutustasosta ei ole saatavilla tarkkaa tietoa, sillä ulkomailla suoritetut tutkinnot eivät näy tutkintorekisteriin perustuvissa virallisissa tilastoissa. Tutkintorekisterin laatua on saatu parannettua, mutta rekisterissä on edelleen alipeittoa maassa asuvan ulkomaalaistaustaisten väestön osalta, jolloin noin puolelta puuttuu tieto Suomen ulkopuolella suoritetusta koulutuksesta. Kyselytutkimusten (FinMonik, UTH) valossa ulkomaalaistaustaisten koulutusrakenne on kuitenkin samankaltainen kuin suomalaistaustaisten. Pelkän perusasteen suorittaneita on ulkomaalaistaustaisissa jonkin verran enemmän kuin suomalaistaustaisissa ja toisen asteen suorittaneita puolestaan jonkin verran vähemmän, mutta korkea-asteen suorittaneiden osuus on samaa luokkaa kuin suomalaistaustaisilla, molemmissa ryhmissä noin reilu kolmannes (UTH 2015).
Eri ryhmien koulutustasojen vertailussa on otettava huomioon se, että väestön ikärakenne on yhteydessä koulutusrakenteeseen. Kun suomalaistaustaisen ja ulkomaalaistaustaisen väestön koulutusrakenteen vertailu rajataan 25–54-vuotiaisiin, korkea-asteen suorittaneiden osuus on suomalaistaustaisilla 44 prosenttia ja ulkomaalaistaustaisilla 40 prosenttia. Koulutustaso vaihtelee taustamaittain. EU-, Efta- ja Pohjois-Amerikka- sekä Venäjä- ja Neuvostoliitto-taustaisissa on suomalaistaustaisia enemmän korkea-asteen suorittaneita. Lähi-Itä- ja Pohjois-Afrikka- sekä muu Afrikka-ryhmissä on puolestaan suhteellisesti eniten heitä, joilla ei ole perusasteen jälkeistä koulutusta. Työllistymisen kannalta Suomessa suoritetuilla tutkinnoilla on ulkomailla suoritettuja tutkintoja suurempi merkitys niin suorien (soveltuvuus suomalaisille työmarkkinoille) kuin epäsuorien (työnantajien arvostus) tekijöiden takia.
Suomen ulkomaalaistaustaisessa väestössä on enemmän elämänlaatunsa huonoksi kokevia kuin koko väestössä. FinMonik-tutkimuksen mukaan ulkomailla syntyneet ulkomaalaistaustaiset kokevat myös terveytensä koko väestöön nähden hieman harvemmin hyväksi tai melko hyväksi (65 % vs. 73 %). Psyykkisen kuormittuneisuuden ja mielenterveysoireiden on toistuvasti havaittu olevan yleisempiä Suomen maahanmuuttajaväestössä koko väestöön nähden. Tulokset eroavat kuitenkin paljon taustatekijöiden mukaan, kuten taustamaaryhmittäin tai sukupuolittain. (Laatikainen, Skogberg, Koponen & Koskinen, 2020.)
Maahanmuuttajalasten ja -nuorten yhdenvertaisuus ei toteudu, sosioekonominen tausta vaikuttaa
Maahanmuuttajataustainen väestö on nuorta ja monet perheellistymisiässä. Kaikista ulkomaalaistaustaisista yli viidesosa on alaikäisiä ja Suomen koko lapsiväestöstä noin kymmenellä prosentilla on ulkomaalaistausta. Suurella osalla maahanmuuttajalapsista ja -nuorista menee hyvin, mutta myös puutteita yhdenvertaisuuden toteutumisessa on havaittavissa. Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat alaikäiset ilman huoltajaa maahan saapuneet.
Lasten tilanne on sidoksissa heidän perheensä tilanteeseen. Vanhempia kuormittaviksi tekijöiksi on tunnistettu toimeentulovaikeuksien lisäksi vanhempien alhainen koulutustaso ja terveysongelmat. (Kääriälä ym., 2020.) Toimeentulovaikeudet ovat yleisiä monissa lapsiperheissä. Ulkomaalaistaustainen lapsi asuu lähes neljä kertaa suomalaistaustaista lasta todennäköisemmin pienituloisessa asuntokunnassa (Kuvio 9). Ulkomaalaistaustaisten lasten kotoutumisen edellytyksiä parantaisikin osaltaan heidän vanhempiensa työllisyyden parantaminen ja kielitaidon kehittäminen.
Kuvio 9. Alle 18-vuotiaiden lasten pienituloisuusaste (%) taustamaanosan mukaan 2018. Pienituloisuusaste kuvaa pienituloisissa asuntokunnissa asuvien osuutta (%) koko asuntoväestöstä. Pienituloisiksi on määritelty ne asuntokunnat, joiden ekvivalentti tulo (= käytettävissä oleva rahatulo OECD-kulutusyksikköä kohden) jää pienemmäksi kuin 60% kaikkien asuntokuntien ekvivalentista mediaanitulosta. Lähde: Kotoutumisen indikaattorit -tietokanta.
Toimeentulovaikeuksien ohella suomen tai ruotsin kielen taidon puute kotoutumisen alkuvuosina, yhteiskunnallisten rakenteiden vieraus ja sosiaalisten verkostojen vähäisyys ovat haasteita, jotka vaikuttavat koko perheen tilanteeseen. Huono-osaisuuden periytymisen ehkäisemiseksi tarvitaan perhettä ja vanhemmuutta tukevia keinoja. Perheenjäsenet ovat kuitenkin toisilleen usein tärkeä voimavara: perheen läsnäolo Suomessa on yhteydessä muun muassa parempaan työllisyyteen ja itsearvioituun kielitaitoon verrattuna niihin, joiden perhe asui muualla. (Rask ym. 2014.)
Maahanmuuttajien lasten heikompi koulumenestys matematiikan PISA-kokeissa vastaa kahta vuotta verrattuna suomalaistaustaisten lasten koetuloksiin (Harju-Luukkanen ym. 2014). Ero on yksi OECD-maiden suurimpia. Erot valtaväestön ja maahanmuuttajataustaisten oppilaiden välillä ovat säilyneet PISA-kierroksesta toiseen ja sekä lukutaidon, matematiikan että luonnontieteiden keskimääräiset tulokset ovat pudonneet vuodesta 2009. Maahanmuuttajataustaisten opiskelijoiden opintojen keskeyttäminen on valtaväestöä yleisempää (Malin & Kilpi-Jakonen, 2019). Korkeakouluissa maahanmuuttajataustaiset ovat aliedustettuina.
Perheen sosioekonomisen aseman ja perherakenteen huomioiminen selittää usein joko kokonaan tai valtaosan erosta valtaväestön ja maahanmuuttajien lasten välillä esimerkiksi kouluttautumisessa, terveydessä, hyvinvoinnissa sekä rikollisuudessa (Ansala, Hämäläinen & Sarvimäki, 2014). Suomessa syntyneet maahanmuuttajien lapset (ns. toinen sukupolvi) suorittavat toisen asteen tutkinnon vähintään yhtä todennäköisesti kuin perhetaustaltaan ja asuinalueiltaan samankaltaiset suomalaistaustaiset lapset. Tulos viittaa siihen, että toisen sukupolven keskimäärin vähäisempi kouluttautuminen heijastaa enemmänkin heidän haasteellisempaa sosioekonomista taustaansa kuin maahanmuuttajataustaa itsessään. Ensimmäisen sukupolven lasten kohdalla todennäköisyys suorittaa toisen asteen tutkinto jää kuitenkin alhaisemmaksi taustatekijätkin huomioiden. Todennäköisyys on sitä pienempi, mitä vanhempia nämä lapset ovat Suomeen saapuessaan. (Ansala, Hämäläinen & Sarvimäki, 2019.) Maahanmuuttajalasten ja -nuorten koulutuspolkuja käsitellään laajemmin koulutuspoliittisessa selonteossa.
Kouluterveyskysely on useana vuonna ja eri luokka-asteilla osoittanut, että ulkomaista syntyperää olevilla nuorilla on suomalaista syntyperää olevia nuoria enemmän erilaisia terveyden ja hyvinvoinnin haasteita. Lisäksi ulkomaista syntyperää olevista pojista 24 prosenttia ja tytöistä 13 prosenttia koki myös toistuvaa koulukiusaamista vuonna 2017. Lähes kolmannes ulkomailla syntyneistä, ulkomaista syntyperää olevista pojista ja viidennes tytöistä on vailla läheistä ystävää. (Ansala, Hämäläinen & Sarvimäki, 2019.)
Maahanmuuttajien Suomessa syntyneet lapset työllistyvät vanhempiaan paremmin, mutta eivät yhtä hyvin kuin suomalaistaustaisten lapset. Toistaiseksi ulkomaalaistaustaisten Suomessa syntyneistä lapsista vain pieni osa on työikäisiä, joten tieto toisen sukupolven koulutuksesta ja työllisyydestä on vähäistä.
Maahanmuuttajat rikosten tekijöinä ja uhreina
Maahanmuuttajien rikollisuuden taustalla vaikuttaa samoja tekijöitä kuin valtaväestönkin. Turvallisuusongelmat kasautuvat yleisesti ottaen syrjäytymisen, sosiaalisen pahoinvoinnin ja moniongelmaisuuden ympärille. Riskitekijöitä sekä tekijäksi että kokijaksi joutumisessa ovat heikko sosioekonominen asema, ylisukupolvinen syrjäytyminen, asuinpaikka, nuori ikä, miessukupuoli ja päihteiden käyttö. Näitä tekijöitä vähennetään edistämällä työllisyyttä, koulutusta, osallisuutta, päihteettömyyttä sekä hyvinvointia ja terveyttä.
Ulkomaalaistaustaiset tekevät rikoksia ja joutuvat rikoksen kohteiksi suomalaistaustaisia useammin. Vuonna 2019 selvitettyihin rikoslakirikoksiin syylliseksi epäillyistä 10,5 % oli ulkomaalaistaustaisia (Rikos- ja pakkokeinotilasto) (vuonna 2019 ulkomaalaistaustaisia oli 7,7% väestöstä). Samana vuonna ulkomaan kansalaisten osuus selvitettyihin rikoksiin syylliseksi epäillyistä oli 6,7 % (vuonna 2019 ulkomaan kansalaisia oli 4,8 % väestöstä). Ikä- ja sukupuolivakioitujen lukujen mukaan ulkomaalaisia epäillään rikoksesta 1,2 kertaa suomalaisia useammin. Vuosina 2017 ja 2018 ulkomaalaisia oli epäiltyinä rikoslakirikoksista 41,83 väestön tuhatta ulkomaalaista kohden ja suomalaisia oli epäiltynä 35,71 väestön tuhatta suomalaista kohden. Esimerkiksi seksuaalirikoksista epäiltyjä oli alle yksi tuhannesta kummassakin kategoriassa. (Rikos- ja pakkokeinotilasto.)
Ulkomaan kansalaiset ja ulkomaalaistaustaiset joutuvat kantaväestöä useammin myös rikosten uhriksi. Ulkomaalaistaustaisten sukupuoli- ja ikävakioitu riski joutua pahoinpitelyrikoksen uhriksi on lähes kaksinkertainen suomalaistaustaisiin nähden, riski joutua ryöstön uhriksi noin 1,6 kertaa suomalaistaustaisia korkeampi ja riski joutua raiskauksen uhriksi noin 1,3 kertaa suomalaistaustaisia korkeampi. (Lehti ym., 2014) Ulkomaalaistaustaiset joutuvat myös viharikosten uhreiksi. Vuonna 2019 poliisi kirjasi 650 rikosilmoitusta, joissa oli poliisin mukaan etniseen tai kansalliseen taustaan perustuvia piirteitä (Rauta, 2020). Perheväkivallan uhriksi joutuminen edustaa huomattavasti suurempaa osuutta kaikista pahoinpitelyrikoksista naisilla kuin miehillä, ja sama pätee myös maahanmuuttajiin. Maahanmuuttajanaiset ja -tytöt saattavat joutua myös esimerkiksi sukuelinten silpomisen uhriksi. Kunniaan liittyvän väkivallan ja pakkoavioliiton uhka kohdistuu useammin naisiin ja tyttöihin, mutta voi koskea myös poikia ja miehiä.
Työelämässä ja elinkeinoelämässä törkeät rikokset kohdistuvat suurelta osin ulkomaalaisiin tai ulkomaalaistaustaisiin. Työmarkkinoilla on olemassa ulkomaalaisten riski tulla hyväksikäytetyiksi. Hyväksikäytön riskiä kasvattavat työntekijän vähäinen tietotaso Suomen työmarkkinoiden ja yhteiskunnan toiminnasta ja siitä, minkä tahon puoleen on mahdollista kääntyä, kun työssä ja työnantajan kanssa ilmaantuu ongelmia. Osa ulkomaalaisista on lähtömaissaan oppinut olemaan luottamatta viranomaisiin tai sitten vaihtoehtoisesti saattanut uskoa Suomen olevan korruptoinut. Törkeimmissä tapauksissa ulkomaalaisten hyväksikäyttö työssä on järjestelmällistä ja ammattimaista.
COVID-19-pandemian vaikutukset maahanmuuttajiin
Koronaviruksen pitkäaikaisia vaikutuksia eri väestöryhmien tilanteeseen ei ole toistaiseksi mahdollista arvioida. Alustavien arvioiden mukaan vaikuttaa kuitenkin siltä, että pandemian kielteiset vaikutukset kohdistuivat maahanmuuttajiin muuta väestöä voimakkaammin. Vaikutukset näkyvät erityisesti terveydessä, työllisyydessä ja koulutuksessa.
Terveyden osalta pandemian vaikutus maahanmuuttajiin näkyy selvimmin yliedustuksena koronatartunnan saaneissa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan vuoden 2020 lopussa todetun koronatartunnan saaneista noin neljäsosa puhui äidinkielenään muuta kieltä kuin suomea, ruotsia tai saamea. Koronatartuntojen leviämiseen vieraskielisen väestön keskuudessa on monia syitä. Vieraskielisiä asuu suhteellisesti selvästi enemmän pääkaupunkiseudulla, jossa todettujen tartuntojen määrä on ollut jatkuvasti maan keskiarvoa suurempi. Lisäksi vieraskieliset työskentelevät useammin ammateissa, joissa altistuminen koronalle on keskivertoa yleisempää, he asuvat ahtaammin kuin suomen- tai ruotsinkieliset ja ovat monikielisestä viestinnästä huolimatta todennäköisesti useammin heikommin informoituja koronaan liittyvistä riskeistä ja rajoituksista.
Myös työllisyyden osalta pandemian kielteiset vaikutukset ovat todennäköisesti kohdistuneet voimakkaammin maahanmuuttajiin. Tammikuussa 2021 ulkomaalaisia työttömiä työnhakijoita oli 40 % enemmän kuin vuotta aiemmin, kun suomalaisten kohdalla nousua oli 32 %. Kehitys on ollut odotettua, sillä maahanmuuttajiin työllisyyden on havaittu reagoivan taloudellisiin suhdanteisiin valtaväestöä voimakkaimmin (esim. Busk ym., 2016) Tämä saattaa tarkoittaa, että maahanmuuttajien työllisyys myös nousee valtaväestöä nopeammin talouden palautuessa. Toisaalta pandemialla voi olla pitkäaikaisia vaikutuksia niiden maahanmuuttajien työuriin, jotka ovat saapuneet maahan pandemian aikana tai sen liepeillä (Mt.).
