Ulkomaalaistaustaisten osuus kasvanut, mutta osuus pienempi kuin monissa EU-maissa
Vuonna 2019 syntymämaansa ulkopuolella asui globaalisti noin 272 miljoonaa ihmistä, mikä edustaa 3,5 prosenttia maailman väestöstä. Suurin osa ihmisistä muuttaa synnyinmaansa ulkopuolelle työn, perhesiteen tai opiskelun takia. Pakolaisia maailmassa oli vuoden 2018 lopussa lähes 26 miljoonaa. (International Organization for Migration 2020) EU:ssa turvapaikkahakemuksia rekisteröitiin vuonna 2015 yli 1,3 miljoonaa ja vuonna 2016 lähes 1,3 miljoonaa. Vuonna 2019 hakemuksia rekisteröitiin enää alle 750 000 kappaletta.
Globaali muuttoliike vaikuttaa myös Suomeen. Ulkomaalaistaustaisten osuus väestöstä on Suomessa selvästi pienempi kuin lähes kaikissa muissa EU-maissa (Kuvio 1), mutta ulkomaalaistaustaisen väestön määrä on kuitenkin ollut kasvussa. Kun vuonna 1990 ulkomaan kansalaisten osuus väestöstä oli vain puoli prosenttia, oli osuus noussut lähes viiteen prosenttiin vuonna 2019.
Kuvio 1. Ulkomaalaistaustaisen väestön osuus eräissä EU-maissa 2019. Lähde: OECD.
Suomessa asui vuoden 2019 lopussa yli 265 000 ulkomaan kansalaista ja yli 420 000 ulkomaalaistaustaista henkilöä. Ulkomaalaistaustaisista 51,6 % oli miehiä ja 48,4 % naisia. Ulkomaalaistaustaisia alle 15-vuotiaita lapsia oli noin 83 000, mikä on noin 19,6 % kaikista ulkomaalaistaustaisista. Suomalaistaustaisista alle 15-vuotiaita oli 15,4 %.
Suomeen muuttaa vuosittain suurempi määrä ihmisiä kuin maasta muuttaa pois. Edellisen kymmenen vuoden aikana nettomaahanmuutto on ollut vuosittain noin 15 000 henkilöä. Vuonna 2019 Suomeen muutti 24 178 ulkomaan kansalaista, mikä vastaa kokoluokaltaan aiemman viiden vuoden keskiarvoa.
Suomen muutetaan monesta syystä. Tärkeimmät syyt ovat viime vuosina olleet suuruusjärjestyksessä perhe, työ, opiskelu ja kansainvälinen suojelu. Erityisesti työperusteinen maahanmuutto Euroopan ulkopuolelta on ollut kasvussa. Vuonna 2019 ensimmäisiä oleskelulupia myönnettiin yhteensä 25 412, minkä lisäksi myönteisiä turvapaikkapäätöksiä tehtiin 2 959 (Kuvio 2). EU-kansalaisten rekisteröintejä oli 8 533 (Kuvio 3. Eri perustein Suomeen muuttaneiden maahan jäämisen pysyvyyttä tullaan arvioimaan erillisessä selvityksessä.
Kuvio 2. EU:n ulkopuolelta tulevien ensimmäiset oleskeluluvat Suomeen vuonna 2019.
Lähde: Maahanmuuttovirasto.
Kuvio 3. EU-kansalaisten rekisteröinnit 2019. Lähde: Maahanmuuttovirasto.
Maassa asuvista ulkomaan kansalaisista viisi suurinta kansalaisuutta vuonna 2019 olivat Viro, Venäjä, Irak, Kiina ja Ruotsi. Ulkomaalaistaustaisista kaksi selvästi suurinta ryhmää vuonna 2019 olivat Venäjä ja entinen Neuvostoliitto sekä Viro (Kuvio 4). Samana vuonna Suomeen muutti eniten ulkomaan kansalaisia Venäjältä (2 273), Virosta (1 724), Turkista (1 377), Intiasta (1 283) ja Irakista (1 182). Aiemmin Suomeen muutettiin pääosin Euroopan maista ja lähialueilta (erityisesti Virosta, Venäjältä ja entisestä Neuvostoliitosta), mutta maahanmuuton kasvun myötä myös sen rakenne on jossain määrin muuttunut. Erityisen nopeasti on kasvanut maahanmuutto Aasiasta (35 % kaikista ulkomaan kansalaisista vuonna 2019), mutta samalla Eurooppa (ml. EU:n ulkopuoliset maat) on säilynyt suurimpana lähtömaanosana (53 % kaikista saapuneista 2019).
Kuvio 4. Ulkomaalaistaustainen väestö Suomessa taustamaan mukaan 2019. 10 suurinta ryhmää.
Lähde: Kototietokanta.
Syntyvyys on Suomessa laskenut tasaisesti koko 2010-luvun ja oli vuonna 2018 kaikkien aikojen matalimmalla tasolla, vaikkakin Tilastokeskuksen ennakkotiedon mukaan syntyvyys kääntyi lievään nousuun vuonna 2020. Samanaikaisesti Suomi on ensimmäisiä hyvinvointivaltioita maailmassa, jossa merkittävä määrä väestöstä on ikääntynyttä.
Suomen väestö ja työllisten määrä kasvavat ainoastaan maahanmuuton kautta. Suomen työikäinen väestö vähenee kymmenillä tuhansilla vuodessa ja 2000-luvulla työntekijöiden määrä olisi laskenut ilman ulkomaista työvoimaa. Vuosina 2000–2017 suomalaistaustaisten työllisten määrä väheni noin 10 000 henkilöllä, mutta ulkomaalaistaustaisten työllisten määrä kasvoi noin 100 000 henkilöllä. Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan Suomen väkiluku kääntyy laskuun 2030-luvun alussa. Ilman nettomaahanmuuttoa Suomen työikäinen väestö pienenee yli 150 000 henkilöllä vuoteen 2030 mennessä. Jos vuotuinen nettomaahanmuutto kasvaisi kolmanneksella, kääntyisi Suomen väkiluku laskuun vasta 2040-luvun vaihteessa. Jos nettomaahanmuutto kasvaisi puolella, pysyisi väkiluku lähes muuttumattomana vuoteen 2060 asti. (Rotkirch, 2021.)
Maahanmuutto vaikuttaa Suomen väestörakenteeseen myös maahanmuuttajien jälkeläisten kautta (ns. toinen sukupolvi). Ulkomaalaistaustaiset naiset saavat keskimäärin enemmän lapsia kuin suomalaistaustaiset naiset. Suuri osa ulkomaalaistaustaisten Suomessa syntyneistä lapsista saa Suomen kansalaisuuden. Vaikka kyse on suomalaisista, jotka eivät kuulu kotouttamispolitiikan kohderyhmään, on seurannan ja tilastoinnin näkökulmasta kuitenkin usein perusteltua tarkastella toista sukupolvea erillisenä ryhmänä. Tätä kautta saadaan myös tietoa siitä, miten suomalainen yhteiskunta pystyy tukemaan eri taustaisten lasten ja nuorten yhdenvertaisuutta. Elämänkaarensa aikana toisen sukupolven merkitys suomalaiselle yhteiskunnalle on suurempi kuin heidän vanhempiensa.
Väestön ikääntymisen myötä on entistä tärkeämpää huolehtia kasvavan maahanmuuttajaväestön osallisuuden toteutumisesta ja osaamisen hyödyntämisestä suomalaisen yhteiskunnan kehittämisessä. Osallisuudella on suuri merkitys maahanmuuttajien demokratiaoikeuksien toteutumiselle ja yhteiskunnallisen yhteenkuuluvuuden muodostumiselle samoin kuin kansantalouksien menestymiselle. Ihmisten laajalla osallistumisella taloudelliseen toimintaan on myös merkitystä yhteiskunnan pitkäaikaiselle hyvinvoinnille. Tähän sisältyy kaksi näkökulmaa: yhtäältä oikeudenmukaisuuden ajatus, jonka mukaan kaikille ihmisille on suotava mahdollisuus kokea osallisuutta ja hyödyntää osaamistaan, ja toisaalta taloudellinen ajatus, jonka mukaan kaikkien inhimillisten resurssien mukaan ottaminen todennäköisesti lisää sekä innovatiivisuutta että tehokkuutta (Piketty 2014).
