Viranomaisen aloitteesta alkukartoitus tehdään aina:
- maahanmuuttaneelle, joka on työtön työnhakija
- maahanmuuttaneelle, joka saa muuten kuin tilapäisesti toimeentulotukea.
Maahanmuuttanut voi myös itse pyytää alkukartoituksen tekemistä. Pyynnön saanut viranomainen arvioi alkukartoituksen tarpeen ja määrittelee, minkä viranomaisen/viranomaisten palveluun/palveluihin maahanmuuttanut kannattaa ohjata.
Kotoutumislain lähtökohtana on ohjata työttömien työnhakijoiden ja toimeentulotukea saavien lisäksi myös muita maahanmuuttaneita kotoutumista edistäviin palveluihin ja toimenpiteisiin. Esimerkiksi oleskeluluvan myöntämisen peruste tai sen pituus eivät saisi rajoittaa mahdollisuutta alkukartoitukseen.
Alkukartoituksen tekemisen tarvetta on tärkeä arvioida erityisesti esimerkiksi seuraavien maahanmuuttaneiden kohdalla:
- puolisoina maahan tulleet henkilöt, jotka eivät ole TE-palveluiden asiakkaina
- kotona lasta hoitavat vanhemmat
- peruskouluiässä maahan tulleet nuoret
- haavoittuvassa asemassa olevat henkilöt
- opiskelijana tai työntekijänä maahan tulleet henkilöt.
Alkukartoituksesta saatujen tietojen perusteella maahanmuuttanut voidaan ohjata sopiviin palveluihin (esimerkiksi kunnan peruspalvelut, TE-palvelut, asuinalueella tarjolla oleva kolmannen sektorin järjestämä toiminta). Näin asiakkaan kotoutumista voidaan edistää, vaikka katsottaisiin, että hänelle ei ole tarvetta tehdä yksilöllistä kotoutumissuunnitelmaa.
Alkukartoitus voidaan jättää kuitenkin tekemättä, jos se katsotaan ilmeisen tarpeettomaksi. Näin on esimerkiksi silloin, jos maahanmuuttanut on oleskellut maassa jo pitkään eikä hänen katsota hyötyvän alkukartoituksen tekemisestä.
Lisätietoa:
Laki julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta
Laki toimeentulotuesta
