Suuri osa EMN:n jäsenmaista hyödyntää diplomatiaa maahanmuuttoasioissa

Seitsemäntoista EMN:n jäsen- ja tarkkailijamaata ilmoittaa hyödyntävänsä kahdenvälistä maahanmuuttodiplomatiaa, kun taas kuusi muuta osallistuu maahanmuuttodiplomatiaan vain rajallisesti. Näissä maissa osallistuminen EU:n muuttoliikediplomatia-aloitteisiin nähdään käytännöllisempänä kuin kahdenväliset sopimukset.

Tiedot käyvät ilmi Euroopan muuttoliikeverkoston (EMN) ja OECD:n yhteisestä Inform-raportista, joka tarkastelee muuttoliikediplomatian roolia kansainvälisen yhteistyön edistämisessä maahanmuuttopolitiikassa. Raportti kartoittaa EMN/OECD-jäsenmaiden ja EU:n diplomaattisia välineitä, käytäntöjä ja haasteita sekä diplomaattisten keinojen vaikuttavuutta, hyviä käytäntöjä ja haasteita muuttoliikeasioissa. 

Kahdenvälisiä sopimuksia käytetään muuttoliikediplomatian välineenä useimmiten

Yleisin muuttoliikediplomatian väline ovat kahdenväliset sopimukset, jotka käsittelevät yksittäisiä kysymyksiä tai laajempia kumppanuussopimuksia. Muita keskeisiä välineitä ovat esimerkiksi yhteisymmärryspöytäkirjat, aiesopimukset ja erityislähettiläiden tai diplomaattisten edustajien nimittämiset. Raportti tarkastelee myös EU:n ulkopuolisten OECD-maiden muuttoliikediplomatian välineitä, kuten Los Angelesin maahanmuuttojulkilausuma, Australian Pacific Australia Labour Mobility (PALM) -järjestelmä sekä Japanin talouskumppanuussopimukset. 

Yksitoista EMN:n jäsen- tai tarkkailijavaltiota ilmoittavat sopimusten neuvottelemisen haasteista, joita ovat esimerkiksi koordinoinnin puute hallinnon eri tasoilla, kestävien vaikutusten luominen ja kumppanin valmiuksien tunnistaminen. Kumppanimaiden poliittinen vakaus, resurssien kohdentaminen, oikeudellinen kehys ja sidosryhmäyhteistyö vaikuttavat maahanmuuttodiplomatian onnistumiseen. 

Lisätietoja: 
EMN:n uutinen: Uusi EMN-inform tarkastelee diplomatiaa maahanmuuttopolitiikan välineenä
EMN inform: Migration diplomacy: An analysis of policy approaches and instruments