Hyppää sisältöön

Kotoutuminen.fi-blogi tarjoaa näkökulmia kotoutumiseen

Kotoutumisen osaamiskeskus julkaisee kotoutuminen.fi:ssä kotoutumiskentän eri toimijoiden blogikirjoituksia. Kirjoittajina ovat erityisesti yhteistyökumppanit, hankkeiden, kuntien, järjestöjen kotoutumisen ja pakolaisten vastaanoton toimijat. Blogin yhteydessä voimme myös julkaista hankkeiden tuloksia ja tuotoksia. Myös osaamiskeskuksen ja työ- ja elinkeinoministeriön asiantuntijat kirjoittavat blogiin.

Otamme vastaan blogikirjoituksia koko ajan. Jos olet kiinnostunut kirjoittamaan blogiin, ota yhteyttä: [email protected]

Blogeja voi kommentoida ja kommentoija vastaa siitä, että hänen tekstinsä on lakien ja hyvien tapojen mukaista. Blogin ylläpitäjät päättävät, mitkä viestit julkaistaan. Blogikirjoittajat eivät ota kantaa/vastaa yksittäisten henkilöiden tilanteisiin liittyviin kysymyksiin. Kirjoitukset ja kommentit eivät edusta työ- ja elinkeinoministeriön virallista kantaa.

Blogin sisältöön liittyvät oikeudet

Palvelun kaikki oikeudet, tekijänoikeudet mukaan lukien, ovat työ- ja elinkeinoministeriöllä (TEM). TEM pidättää itsellään kaikki oikeudet blogisivuston sisältöön. Kommentoija myöntää TEM:lle oikeuden julkaista tai olla julkaisematta aineiston, jonka kommentoija on lähettänyt kommentointipalstalle.

Onko kotoutuminen epäonnistunut?

Minna Säävälä Törmäämme mediassa ja arjen keskusteluissa toistuvasti väitteeseen, että kotoutuminen on epäonnistunut. Ajatus epäonnistumisesta on raastava jokaiselle, joka päivittäin ponnistelee työssään tehdäkseen kotoutumisesta mahdollista.    

Kannattaa pysähtyä hetkeksi pohtimaan väitettä. Kotoutuminen ei edisty, jos emme tunnista toimintamme mahdollisia ongelmia.  

Sulautuminen enemmistöön ei ole tie hyvinvointiin

On ensin tiedettävä, mistä puhutaan, kun puhutaan kotoutumisesta. Kotoutuminen ei ole sulautumista eli samankaltaistumista. Osa näin väittävistä olettaa, että muualta tulleiden pitäisi sulautua samanlaisiksi kuin valtaväestö. Tästä näkökulmasta kotoutuminen ei voi muuta kuin epäonnistua. 

Empiirinen sosiaalipsykologinen tutkimus on vahvistanut jo vuosikymmeniä eri ympäristöissä, että yritys sulautua valtaväestöön ei tuota parasta mahdollista psyykkistä hyvinvointia (ks. esim. Sam & Berry) Osalle sulautuminen ei olisi edes mahdollista, koska syntyperä voi olla näkyvää tai puheesta kuuluvaa ja erilaisuuteen kohdistuvat ennakkoluulot vahvoja. Maahanmuuttaneista parhaimmin voivat ne, jotka toimivat aktiivisesti tuloyhteiskunnassa ja arvostavat samaan aikaan omaa erityisyyttään. Siten sulautuminen enemmistöön ei oikeastaan edes merkitsisi onnistunutta kotoutumista.

Työllistymisessä on haasteita

Moni viittaa väitteellä epäonnistumisesta työllistymisen hitauteen. Maahanmuuttaneiden työllisyysaste on mittaustavasta riippuen 10–20 prosenttia alempi kuin Suomessa syntyneillä. Työllisyydessä samankaltaistuminen olisi toki hyvä asia.

Maahanmuuttaneiden työllistymistä hidastavat tavanomaisten työllistymisen esteiden lisäksi muun muassa verkostojen ja kielitaidon puute sekä rekrytointisyrjintä. On epärealistista olettaa, että ulkomailla syntyneiden työllisyys nousisi lyhyellä aikavälillä Suomessa syntyneiden tasolle. Silti eroa pitäisi saada kavennettua.  

Työllistymisen haasteissa on paljon yhteistä kaikissa hyvinvointivaltioissa. Muissa Pohjoismaissa – Norjaa lukuun ottamatta – ulkomailla syntyneiden työllisyysasteet ovat varsin samalla tasolla kuin Suomessa (ks. Selonteko kotoutumisen edistämisen uudistamistarpeista, s.16). Olisi tietysti hienoa, jos löytäisimme viisasten kiven, jolla ohittaisimme muita maita vaivaavat ongelmat työllistymisessä. 

Huomiota kaipaavia epäkohtia on, ja niihin pitää puuttua. Esimerkiksi maahanmuuttaneiden naisten vaikeudet siirtyä työelämään sekä joidenkin kansallisuuksien hitaasti etenevä työllistyminen vaativat erityistä huomiota. Nämäkään ongelmat eivät ole Suomen yksinomaisuutta, vaan löytyvät eri maista. 

Kielitaito on avain kuulumiseen

Kotoutumisen onnistumisesta voidaan puhua myös suomen tai ruotsin kielen oppimisessa. Niistä, jotka ovat asuneet maassa 5–10 vuotta, kaksi kolmesta arvioi osaavansa vähintään kohtalaisesti suomea tai ruotsia (UTH-tutkimus 2014). Paikallisten kielten osaamisessa on parantamisen varaa, joskaan tämä ei kuulosta vakavalta epäonnistumiselta kielen oppimisessa. 

Syrjintä estää kotoutumista

Kotoutumista on myös osallistuminen ja tunne siitä, että kuuluu yhteiskuntaan. Maahanmuuttaneista moni kokee kielteisiä reaktioita: noin joka neljäs oli kokenut fyysistä tai henkistä häirintää viimeisen vuoden kuluessa (Kotoutumisen indikaattorit 2018). 

Afrikkalaistaustaisista syrjintää oli kokenut 45% viimeisen vuoden aikana. (Being Black in EU 2018). Niin kauan kuin Suomessa asuvat afrikkalaistaustaiset kohtaavat enemmän rasismia kuin useimmissa muissa EU-maissa (EU MIDIS II 2017, s. 31) emme ole onnistuneet kotoutumisen edistämisessä.    

Kotoutuminen onnistuu yhdessä

Kotoutumisessa on taatusti petrattavaa – työllistymisen pitää olla nopeampaa ja syrjintä on saatava vähenemään. Maahanmuuttaneiden perheiden Suomessa syntyneiden lasten keskimääräistä yleisemmät vaikeudet (Policy Brief 2/2021) kertovat, että osalla vanhemmista kotoutuminen ei ole täysin onnistunut. 

On kuitenkin tosiasioiden vääristelyä sanoa, että kotoutuminen olisi yleisesti epäonnistunut. Tulijoiden laadukas kielenopetus ja koulutus, monimuotoisuutta arvostava yrityskulttuuri, arkinen vuorovaikutus valtaväestön kanssa ja toimivat peruspalvelut tukevat kotoutumista. Näitä asioita edistetään päivittäin. 

Tarvitaan monien toimijoiden yhteistyötä ja tilaa maahanmuuttaneiden omalle aktiiviselle elämänsä hallinnalle.  

Minna Säävälä, johtava asiantuntija, kotoutumisen osaamiskeskus

Kirjoittaja on aloittanut työ- ja elinkeinoministeriön kotoutumisen osaamiskeskuksen johtavana asiantuntijana kesäkuussa 2021.

Lähteet

Sam & Berry
Selonteko kotoutumisen edistämisen uudistamistarpeista
Tarkempaa tietoa työllistymisestä osana kotoutumista: Onko maahanmuuttajien kotoutuminen epäonnistunut Suomessa? - Palkansaajien tutkimuslaitos (labour.fi)
UTH-tutkimus 2014
Being Black in EU 2018
EU MIDIS II 2017
Policy Brief 2/2021