Jokainen ihminen kantaa mukanaan menneisyytensä: lapsuuden, nuoruuden ja aikuisuuden kokemukset. Roolimallit, odotukset ja oletukset ovat mitä moninaisimpia. On selvää, että oman roolin uudelleen löytäminen on varsin haasteellista uuteen yhteiskuntaan muuttaessa.

Joillekin kotiäitiys on määrittänyt minuutta ja identiteettiä niin vahvasti, että ajatuskin työllistymisestä tai kouluttautumisesta voi tuntua kaukaiselta ja hämmentävältä kotoutumisen alussa. Toisaalta siinä on uuden alun mahdollisuus. Kuinka tuoda esille omat kyvyt ja osaaminen sekä piilevät voimavarat koulu- ja työmaailmassa? Kuinka vakuuttaa itselle ja muille, että on yhtä arvostettu, vaikka kotiäitiyiden jälkeen palaisi koulunpenkille, opiskelisi peruskoulussa tai ammatin ja pääsisi työelämään?

”Mitä minulta juuri tässä elämäntilanteessa vaaditaan?”

Kotimaassa saatu arvostus ja status joutuvat koetukselle tulijalla, jolla on ollut arvostettu ammatti kotimaassaan ja joka saapuu Suomeen kielitaidottomana mutta samalla toiveikkaana uudesta elämänvaiheesta. Kielen oppimista voi vaikeuttaa traumatisoivat kokemukset, suru ja kotimaan kaipuu, sosiaalisten tukiverkostojen puute sekä aiemmat koulukokemukset.

Oman toimijuuden ja itsenäisen työskentelyotteen oppiminen on joillekin hyvin vaikeaa, sillä moni ei tiedä, mitä heiltä vaaditaan juuri tässä elämäntilanteessa. On Kelaa, TE-palveluja, päiväkoti, koulut ja muita tahoja. Maahanmuuttaja ei välttämättä erota eri palveluiden rooleja ja vastuualueita, sillä niitä on paljon ja päällekkäistä työtäkin tehdään.

Miten toimijuutta voi vahvistaa?

Kuinka sitten itsenäistä työskentelyä, toimijuutta ja elämänhallintaa voidaan onnistuneesti vahvistaa?

Uuden yhteiskunnan palvelujärjestelmissä luoviminen tuo monille paineita, sillä hahmotettavaa on paljon. Monille sosiaalisten tukiverkostojen puuttuminen voi olla yksi suurimpia koetinkiviä kotoutumisessa. Mielestäni luottamuksellisen ja turvallisen vuorovaikutussuhteen kannalta keskeisintä on aito välittäminen ja kiinnostus siihen, että jokaisen tarinaa kuunnellaan.

Oma toimijuus ja elämänhallinta lähtevät myös siitä, että ihminen tunnistaa omat vahvuutensa, kehitystarpeensa ja voimavaransa. Kotoutuminen on matka omaan minuuteen, ei vain uuteen maahan, kieleen ja kulttuuriin. Mitä poimin omasta kulttuurista, entä mitä poimin suomalaisesta kulttuurista? On tärkeää keskustella yhdessä siitä, mikä on riittävän hyvää elämää, mikä tuo elämään merkitystä. Elämänhallintaan kuuluu myös tunne siitä, että ihminen pystyy vaikuttamaan omaan elämäänsä. Elämänhallinnan ”palauttamista” on pitänyt ehkä harjoitella jo pitempään.

Arjen kohtaamiset tuovat onnistumisen kokemuksia

Onnistumisen kokemusten vahvistaminen ja toiveikkuuden ylläpitäminen ovat ensiarvoisen tärkeitä asioita sosiaalityössä ja arjessa ylipäätään. Se, että tulija kokee olevansa tervetullut astellessaan leikkipuistoon lastensa kanssa. Se, että hänen huomeneensa vastataan kerrostalon käytävässä. Kun ihminen luopuu monista hänelle tärkeistä asioista, nousevat onnistumisen kokemukset merkittäviksi: opintojen eteneminen, ystävyyssuhteen löytäminen, harrastukset ja digitaitojen oppiminen. Nykyaikana näistä erityisesti digitaidot korostuvat. Voisimmeko kuitenkin tulevaisuudessa kuunnella ja tehdä ihmisten elämäntarinoista näkyvämpiä?  Mitä voimme oppia toinen toisiltamme?

Lina Viinikainen, maahanmuutto-ohjaaja, Keravan Maahanmuuttopalvelut