Väkivallan uhrit vaikenevat usein kokemastaan väkivallasta. Vaikeneminen voi johtua itsesyytöksistä, häpeästä, pelosta tai trauman aiheuttamasta torjuntareaktiosta. Joskus väkivallasta on voinut tulla niin ”normaali” osa uhrin arkea, että hän ei enää hahmota kokemaansa väkivallaksi. Väkivaltaa ovat myös seksuaalisen, psykologisen ja taloudellisen väkivallan muodot, vaikka väkivalta usein ajatellaan ennen kaikkea fyysiseksi väkivallaksi. Väkivallan uhria ei voi tunnistaa ensisilmäyksellä.
Käsikirja tukee sukupuolistunutta väkivaltaa kohdanneiden ohjausta
Olen ollut parin viime vuoden ajan mukana kehittämässä menetelmää sukupuolistunutta väkivaltaa kohdanneiden pakolaisnaisten ohjaamiseen. Menetelmä kehitettiin hankkeessa, jossa tarjottiin väkivaltaa kohdanneille pakolaisnaisille viikoittaista psykososiaalista ohjausta ja oikeusapua kuudessa eri EU-maassa.
Hankkeen aikana kerättiin tietoa sukupuolistuneen väkivallan riskeistä, muodoista ja seurauksista pakolaiskontekstissa. Kerätyn laajan aineiston avulla kehitettiin ohjausmenetelmä, joka kuvataan juuri ilmestyneessä käsikirjassa: ”Käsikirja sukupuolistunutta väkivaltaa kokeneiden pakolais- ja turvapaikanhakijanaisten ohjaukseen – Näin tuet väkivallan uhria puhumaan kokemuksistaan.”
Sukupuolistunut väkivalta voi olla turvapaikkaperuste
Useimmat hankkeen aikana kohdatuista naisista olivat joutuneet elämänsä aikana useiden eri väkivallan muotojen uhreiksi sekä lähtömaassaan, matkalla että Euroopassa. Naiset ottivat kuitenkin harvoin itse puheeksi väkivaltakokemuksiaan.
Väkivaltakokemuksien esille tuominen olisi erityisen tärkeää turvapaikkaprosessin aikana, koska sukupuolistuneen väkivallan muodot, kuten pakkoavioliitto tai sukuelinten silpominen voivat olla turvapaikkaperuste. Toisaalta turvapaikan tai muun oleskeluluvan saaneet naiset voivat olla valmiimpia hakemaan apua väkivaltakokemuksiinsa, koska he ovat jo saaneet oleskeluvan antamaa vakautta elämäänsä ja voivat näin ollen pohtia myös muita elämän osa-alueita, jotka ovat olleet ”pidossa” turvapaikkaprosessin ajan.
Luottamus on ohjauksen perusta
Väkivaltakokemuksista puhumisen tukemisessa ensimmäinen askel on luottamuksellisen suhteen luominen asiakkaaseen. Lisäksi tärkeää on tiedon antaminen sukupuolistuneen väkivallan eri muodoista ja siitä, mitä oikeuksia ja mahdollisuuksia apuun uhrilla on.
Ajan ja tilan antaminen oman kertomuksen rakentamiselle on myös tärkeää, ei pelkästään mahdollisen rikosprosessin kannalta, vaan myös siksi, että kertomuksen rakentaminen auttaa henkilöä itseään ymmärtämään tapahtunutta ja minimoimaan psykologisia oireita, kuten itsesyytöksiä. Kun asiakas pohtii valintojaan, on tärkeää tarjota turvallinen ja kannustava ympäristö ja hyväksyä, että jokainen etenee päätöksissään omaan tahtiinsa.
Ammattilainen voi kokea, että väkivallasta suoraan kysyminen on loukkaavaa, leimaavaa tai, että aihetta on vaikea ottaa esille, koska kokee, että itsellä ei ole tarpeeksi tietoa esimerkiksi pakkoavioliitoista, silpomisesta tai ihmiskaupasta. Voit kuitenkin olla ensimmäinen ihminen, joka on kiinnostunut näistä kipeistä kokemuksista, joiden käsittely on edellytys turvallisen tulevaisuuden rakentamiselle.
Inka Lilja, Euroopan kriminaalipolitiikan instituutti (HEUNI)
Lue lisää:
Käsikirja sukupuolistunutta väkivaltaa kokeneiden pakolais- ja turvapaikanhakijanaisten ohjaukseen – Näin tuet väkivallan uhria puhumaan kokemuksistaan
Käsikirja on julkaistu suomeksi, englanniksi, saksaksi, italiaksi, kreikaksi ja kroatiaksi.
