Pakolaisperheiden hyvinvointiin vaikuttavat monet hyvinvoinnin eri osa-alueisiin liittyvät tekijät, kuten perheen sisäiset ja ulkopuoliset suhteet, terveys tai osallisuus yhteiskunnassa. Perhenäkökulman on hyvä näkyä palveluiden suunnittelussa, erityisesti silloin, kun kyseessä on pakolaistaustaiset perheet.
Tunnistin pakolaisperheiden hyvinvointia ehkäiseviä ja edistäviä tekijöitä YAMK-opinnäytetyössäni ja järjestin yhteiskehittämispäivän tarkoituksenmukaisten ennaltaehkäisevien palveluiden kehittämiseksi Oulussa. Tässä blogissa avaan opinnäytetyön keskeisiä tuloksia ja pohdin sitä, miten ne kannattaisi ottaa huomioon sote- ja kotoutumisalan palveluiden kehittämisessä Suomessa.
Pakolaisperheiden hyvinvointiin vaikuttavat tekijät voidaan jakaa viiteen osa-alueeseen
Kun muodostin tutkimuksen viitekehystä, jaoin teemoihin 18 kansainvälisen ja kahden suomalaisen nimenomaan pakolaisperheitä koskevan tutkimuksen tulokset. Tunnistin niistä hyvinvointia edistävät ja estävät tekijät. Jo tehdessäni viitekehystä löytyi seuraavat hyvinvoinnin osa-alueet, jotka näkyivät myös, kun analysoin tutkimustuloksia:
Perheen sisäisiin suhteisiin liittyvät tekijät
Perheen ulkopuolisiin suhteisiin liittyvät tekijät
Kotoutumisprosessiin liittyvät tekijät
Terveyteen ja mielenterveyteen liittyvät tekijät
Yhteiskuntaan ja osallisuuteen liittyvät tekijät.
Tutkimusvaiheessa ainoa muutos osa-alueisiin oli ympäristötekijöiden näkyminen hyvinvointiin vaikuttavana tekijänä, joten osa-alue viisi tutkimustuloksissa muuttui nimeltään ”Yhteiskuntaan, osallisuuteen ja ympäristöön liittyvät tekijät”.
Perheen sisäisiin suhteisiin liittyen perheiden hyvinvointia edistivät toimiva vuorovaikutus ja turvalliset kiintymyssuhteet, jotka näkyivät esimerkiksi avoimena keskusteluna ja tunneilmaisuna, joustavina rooleina ja ajan viettämisenä yhdessä. Sisäisiin suhteisiin liittyen hyvinvointia taas estivät ulkopuolisen tuen puute vanhemmuudelle ja parisuhteelle sekä pakolaisuuden kokemuksista johtuva kokemus muuttumisesta ihmisenä, joka näkyi muun muassa emotionaalisen ja intiimin läheisyyden puuttumisena.
Perheen ulkopuolisiin suhteisiin liittyen hyvinvointia edistivät ystävyyssuhteet, suvun tuki ja järjestöjen toiminnot – tosin miehet kokivat järjestöjen toiminnot puutteelliseksi. Hyvinvointia taas estivät suvun ja yhteisön tuen puuttuminen, huonot tai puuttuvat suhteet samasta maista tulleiden kanssa, menetetyt läheiset ja kotimaahan jääneiden läheisten kaipaaminen.
Kotoutumisprosessiin liittyen hyvinvointia edistivät muun muassa suomen ja englannin kielen taito, avoin suhtautuminen erilaisiin kulttuureihin, keskustelut kotoutumisprosessista, oman kielen ja kulttuurin ylläpitäminen sekä Suomen kulttuuriin yhdessä perheenä tutustuminen. Hyvinvointia estivät kielitaidon ja yhteiskunnassa tarvittavien tietojen ja taitojen puute sekä kokemus kulttuurin erilaisuudesta.
Terveyteen ja mielenterveyteen liittyen hyvinvointia estivät pakolaisuuden aikana, mutta myös Suomessa koetut traumaattiset kokemukset ja siihen liittyvä stressi ja oirehdinta. Tämä vaikutti suoraan myös perheen sisäisiin suhteisiin esimerkiksi lisääntyneinä riitoina ja etääntymisenä. Terveyden ja mielenterveyden asioissa hyvinvointia edistivät terveyspalveluista saatu apu ja psykoedukaatio.
Yhteiskuntaan, ympäristöön ja osallisuuteen liittyen hyvinvointia edistivät muun muassa työ, opiskelu, palveluista saatu tuki, hyvät kohtaamiset suomalaisten kanssa ja viihtyisä ympäristö. Kaikille vastaajille tärkeitä hyvinvointia edistäviä tekijöitä olivat Suomen turvallisuus, demokratia ja mahdollisuus vapauteen. Hyvinvointia estävinä tekijöinä nousivat esiin pakolaisuuden kokemukset ja siihen liittyvä yhteiskunnallisen aseman sekä materian menettäminen, Suomalaisen palvelujärjestelmän sekavuus, taloudelliset haasteet, rasismi, pitkä turvapaikkaprosessi, Suomen äärimmäiset ilmasto-olosuhteet ja haasteet saada olemassa olevaa tutkintoa hyväksytyksi Suomessa. Yhtä lukuun ottamatta perheissä ei tunnettu mitään keinoja osallistua oman alueen päätöksentekoon.
Kehittämisvaiheessa Oulun alueen ammattilaiset ideoivat ratkaisuja
Tutkimuksen avulla pysyttiin siis tunnistamaan pakolaisperheiden hyvinvointia edistäviä tekijöitä. Opinnäytetyön toisessa vaiheessa järjestin Oulun alueen ammattilaisille yhteiskehittämispäivän, jossa lähdettiin tutkimusvaiheen tulosten pohjalta pohtimaan, miten pakolaisperheille tarjottavaa ennaltaehkäisevää tukea voitaisiin kehittää tarkoituksenmukaisesti. Ammattilaisia tuli mukaan kunnasta, hyvinvointialueelta, kolmannelta sektorilta, vastaanottokeskuksesta ja ELY-keskuksesta. Osallistujia oli niin yleisistä palveluista kuin pakolaisille tai maahanmuuttaneille erityisesti suunnatuista palveluista.
Ammattilaisille tutkimustulokset eivät tuottaneet suuria yllätyksiä, vaan ne vahvistivat jo työssä saatua tietoa. Kehittämisen kohteita nähtiin, ja ammattilaiset muodostivatkin tavoitetilan. Palveluissa nähtiin paljon kehitettävää, vaikka tunnistettiin myös niitä toimintoja, jotka jo nyt vastaavat, tai pienellä muutoksella voisivat vastata pakolaisperheiden tarpeisiin.
Suurimpina haasteina tuen tarjoamiselle nähtiin niin ajalliset kuin taloudellisetkin resurssit arjen työssä. Kohtaamisille ja luottamuksen syntymiselle asiakkaiden kanssa koettiin tarvittavan lisää aikaa. Rahalliset resurssit näkyivät muun muassa järjestöillä siinä, ettei perheiden toimintoihin ole varaa ostaa tulkkausta. Toisena haasteena nähtiin pakolaisia kohtaavien työntekijöiden osaamisen puute ja ennakkoluulot, joihin liittyen nähtiin tarve ammattilaisten kouluttamiselle. Kolmantena keskeisenä esteenä oli yhteistyön puutteellisuus. Ammattilaisten verkosto näki tarpeen pakolaisten tai maahanmuuttaneiden vanhemmuuden tuen verkostolle, ja päätti kokoontua tulevaisuudessa kehittämispäivän verkostolla uudestaan. Yhteistyöverkoston nähtiin mahdollistavan luodun ihannekuvan toteuttamisen, selkeämmän roolijaon, tehokkaamman tiedottamisen ja toimintojen kokoamisen yhteen palvelutarjottimeen.
Perhenäkökulma tulisi huomioida palveluiden suunnittelussa ja jatkotutkimuksissa
Toiveenani on, että tutkimuksen tuloksia hyödynnetään hyvinvointialueilla, kunnissa ja kolmannella sektorilla palveluiden kehittämisessä. Pakolaisperheille pitäisi kehittää sellaisia ennaltaehkäiseviä palveluita jotka:
Vahvistavat perheen sisäisiä suhteita ja vanhemmuutta, edistäen perheen suotuisaa vuorovaikutusta ja toimivaa tunneilmaisua.
Vahvistavat perheen ulkopuolisia suhteita huomioiden transnationaaliset suhteet sukulaisiin, ja myös miesten tarpeen vapaa-ajan järjestötoiminnoille
Edistävät perheen kotoutumista tarjoamalla tietoa ja ohjausta, sujuvoittamalla kotoutumiskoulutukseenpääsyä ja luomalla mahdollisuuksia yhteiseen keskusteluun erilaisista kulttuurista ja kotoutumisprosessista
Tuovat perhenäkökulman terveyden ja mielenterveyden palveluihin, mm. tarjoamalla psykoedukaatiota koko perheelle
Edistävät perheen aktiivista osallisuutta yhteiskunnassa mm. tuottamalla hyviä väestösuhteita edistäviä toimintoja ja tukemalla taloudellisessa pärjäävyydessä.
Jotta näissä tavoitteissa onnistuttaisiin, yhteistyö on välttämätöntä. Tutkimuksen pohjalta suosittelen monitoimijaisen verkoston kokoamista omalla alueella pakolaisperheiden tuen kehittämisessä. Kaikissa palveluissa olisi tärkeää ottaa perhenäkökulma huomioon, myös kotoutumispalveluissa tämä voisi näkyä nykyistä vahvemmin. Sote-, kasvatus- ja kotoutumisalan ammattilaisten osaamisen vahvistaminen on ensisijaisen tärkeää. Tulevissa tutkimuksissa voitaisiin syventyä tarkastelemaan hyvinvoinnin osa-alueita erikseen tai tuottamaan määrällistä tietoa suuremmalla otannalla. Tarvitsemme Suomessa myös tähän aiheeseen liittyvää jatkotutkimusta, jotta pystymme parhaalla mahdollisimmalla tavalla tukemaan Suomeen saapuneita perheitä hyvinvoivaan elämään Suomessa.
Iida-Maria Bimberg, Osallisuus, yhdyspinta- ja hyvinvointikoordinaattori, Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialue Pohde
