Hyppää sisältöön

Kotoutuminen.fi-blogi tarjoaa näkökulmia kotoutumiseen

Kotoutumisen osaamiskeskus julkaisee kotoutuminen.fi:ssä kotoutumiskentän eri toimijoiden blogikirjoituksia. Kirjoittajina ovat erityisesti yhteistyökumppanit, hankkeiden, kuntien, järjestöjen kotoutumisen ja pakolaisten vastaanoton toimijat. Blogin yhteydessä voimme myös julkaista hankkeiden tuloksia ja tuotoksia. Myös osaamiskeskuksen ja työ- ja elinkeinoministeriön asiantuntijat kirjoittavat blogiin.

Otamme vastaan blogikirjoituksia koko ajan. Jos olet kiinnostunut kirjoittamaan blogiin, ota yhteyttä: [email protected].

Blogeja voi kommentoida ja kommentoija vastaa siitä, että hänen tekstinsä on lakien ja hyvien tapojen mukaista. Blogin ylläpitäjät päättävät, mitkä viestit julkaistaan. Blogikirjoittajat eivät ota kantaa/vastaa yksittäisten henkilöiden tilanteisiin liittyviin kysymyksiin. Kirjoitukset ja kommentit eivät edusta työ- ja elinkeinoministeriön virallista kantaa.

Blogin sisältöön liittyvät oikeudet

Palvelun kaikki oikeudet, tekijänoikeudet mukaan lukien, ovat työ- ja elinkeinoministeriöllä (TEM). TEM pidättää itsellään kaikki oikeudet blogisivuston sisältöön. Kommentoija myöntää TEM:lle oikeuden julkaista tai olla julkaisematta aineiston, jonka kommentoija on lähettänyt kommentointipalstalle.

Blogit

Todellisuus on stereotypioita merkittävästi monimuotoisempi

Julkaisupäivä 18.3.2022 10.38 Blogit

Ilona Korhonen Minkä ihmisryhmän jäsenistä noin 70 % on joko suorittanut korkeakoulututkinnon tai vähintäänkin aloittanut opinnot yliopistossa tai korkeakoulussa? Mihin ryhmään kuuluvista naisista 26 % on suorittanut korkeakoulututkinnon tai ainakin aloittanut korkeakouluopinnot? Entä minkä ryhmän jäsenistä 35 % on käynyt koulua enintään muutaman vuoden? Tai mistä ryhmästä 10 % on parhaillaan ammatillisissa opinnoissa?

Vastaus kaikkiin näihin kysymyksiin on sama: Vantaalla asuvat pakolaiset, joiden kotoutumisaika on vielä käynnissä eli ihmiset, jotka ovat Vantaan maahanmuuttajapalvelujen asiakkaina. Ensimmäisen kysymyksen 70 prosenttia kuvaa yksikön asiakkaina olevien turkkilaisten pakolaisten koulutustasoa. Toisen kysymyksen 26 prosenttia kertoo kaikkien yksikön asiakkaina olevien naisten koulutustasosta. Kolmannen kysymyksen 10 prosenttia taas kuvaa Vantaan maahanmuuttajapalvelujen koko pakolaisasiakkaiden joukkoa. 

Pakolaisista ja pakolaisuudesta käytävä keskustelu on varsin ongelmakeskeistä, ja pakolaiset nähdään usein stereotyyppisesti luku- ja kirjoitustaidottomien hunnutettujen naisten tai vähänkoulutettujen nuorten miesten joukkona. Vaatetus ei kuitenkaan kerro henkilön koulutustasosta tosiasiallisesti mitään. Vähäinen koulutustaustakin yleensä kertoo vain lähtömaan tarjoamien opiskelumahdollisuuksien puuttumisesta. Todellisuus on stereotypioita merkittävästi monimuotoisempi. 

Alun kysymysten listaa voitaisiin jatkaa monilla muilla, yksittäisiä henkilöitä koskevilla kysymyksillä, kuten: Kuka alle kolmikymppinen insinööri suunnittelee oman yrityksen perustamista? Tai: Kuka opiskelee ammattiin ja tekee viikonlopputyötä siivoojana? Kuka käyttää vapaa-aikansa vapaaehtoistyöhön pakolaisnuorten hyväksi? Kuka muutti Uuteenkaupunkiin saatuaan työpaikan Valmetin autotehtaalta? Kuka työskentelee tutkijana? 

Vastaus kaikkiin näihin kysymyksiin voisi helposti olla vaikka ”naapurin Niko-Petteri” tai ”Pirjo Riihimäeltä”. Kaikkien kysymyksien vastaus kuitenkin on sama kuin aiemmin: vantaalainen, maahanmuuttajapalvelujen asiakkaana oleva pakolainen. 

Pakolaiset ovat heterogeeninen joukko

Pakolaiset ovat hyvin heterogeeninen joukko: heissä on kaikkien koulutustaustojen, sosiaaliluokkien, ikäryhmien ja uskontojen edustajia. 

Kaikkia pakolaisia yhdistää keskenään se, että heille on Suomessa myönnetty kansainvälistä suojelua, mutta siihen joukon keskinäiset samankaltaisuudet sitten loppuvatkin. Kaikessa muussa kyse on yksilöistä, joista jokaisen etninen tausta, koti-, perhe- ja koulutustausta, kyvyt, voimavarat ja heikkoudet ovat ainutlaatuiset. Lisäksi pakolaisten, kuten kaikkien muidenkin ihmisten, tilanteet muuttuvat jatkuvasti. He kuten muutkin, oppivat kieliä, voittavat sairauksia, selviävät henkilökohtaisista kriiseistä, löytävät työpaikkoja ja toisaalta kohtaavat uusia ongelmia elämässään. 

Ukrainan sodan aikana suomalainen pakolaiskeskustelu on saanut humaanimman sävyn kuin ehkä koskaan aikaisemmin. On inhimillistä, että läheltä tuleviin pakolaisiin on kaukaa tulevia helpompi samaistua. Lisäksi ne, jotka koetaan itsen kanssa samankaltaisiksi, on ehkä helpompi nähdä yksilöinä kuin hyvin erilaisiksi koetut ihmiset. Sodan jalkoihin jäävien ihmisten hätä on kuitenkin sama sodan maantieteellisestä sijainnista riippumatta. Jokainen pakolainen on ennen kaikkea yksilö, joka on joutunut jättämään kotinsa, kotimaansa, sukulaisensa, ystävänsä, työnsä ja koko elämänsä. Tämä tosiasia toistuu samana kriisistä toiseen. 

Kuten varmasti kaikki muutkin, toivon Ukrainan sodalle pikaista päätöstä, samoin kuin kaikille muillekin, eri puolilla maailmaa käynnissä oleville sodille ja muille konflikteille. Lisäksi toivon, että sodan päätyttyä mahdollisiin ukrainalaisiin pakolaisiin Suomessa suhtauduttaisiin myötämielisesti. 

Toivon myös, että tämä nyt nähtävä asennoituminen leviäisi koskemaan myös muualla maailmassa käytäviä tai käytyjä sotia ja muita konflikteja Suomeen paenneita ihmisiä. Sitä, että myös kaukaa ja muista kuin länsimaisista yhteiskunnista tulevien pakolaisten kohdalla näkisimme ihmiset stereotypioiden takaa. Toivon, että huomataan, että pakolaisuus ei millään tavalla sulje pois sitä, että ihmisellä voi olla erittäin paljon ja monenlaista potentiaalia. Hän voi olla vaikkapa työteliäs tai korkeasti koulutettu, kuten mahdollisesti Suomeenkin tulossa olevien ukrainalaisten pakolaisten on useissa yhteyksissä mainittu olevan. 

Ilona Korhonen, FM, maahanmuuttajakoordinaattori, Vantaan maahanmuuttajapalvelut