Oletetaan, että on vuosi 2028. Olemme rakentaneet kotoutumisen asiakastietojärjestelmän, joka paitsi toimii asiakastyön tukena myös tuottaa laadukasta ja kattavaa tietoa kotoutujista ja heille tarjotuista palveluista. Tietoja on kerätty jo kolmisen vuotta, ja dataa on paljon. Dataa analysoidaan, yhdistellään muista lähteistä saatavaan tietoon ja julkaistaan helposti ymmärrettäväksi informaatioksi. Päätöksentekijöillä on näin mahdollisuus tehdä kotoutumisen edistämistä koskevat päätöksensä vahvasti tietoon nojautuen. 

Tiedon määrän kasvu vaatii riskien hallintaa 

Onko riskejä siinä, että kotoutumista ja kotoutujia koskeva tieto lisääntyy sekä määrällisesti että laadullisesti? Nähdäkseni kyllä. Yksi riskeistä liittyy siihen, miten kotoutumista koskevaa tietoa hyödynnetään ja miten sitä osataan ja halutaan tulkita. Yksittäisten kotoutumisen indikaattorien korostaminen voi myös muodostua ongelmalliseksi, minkä vuoksi ne olisikin asetettava kontekstiinsa (ks. blogisarjan 3. blogi). 

Riskejä liittyy myös siihen, että kotoutujat ovat haavoittuvassa asemassa. On siis pidettävä erityisen tarkka huoli tietosuojasta ja -turvasta. Myös se on otettava huomioon, että maahanmuuttaneiden määrä on pieni. Yksittäisen ihmisen tai perheen tunnistaminen ei saa olla mahdollista, jolloin kuntakohtaiset tiedot esimerkiksi pienistä kieliryhmistä on salattava.  

Järjestelmiin kertyvä tieto ei kerro koko kuvaa 

Järjestelmien tuottamaa tietoa on myös täydennettävä hiljaisella tiedolla ja kokemuspohjaisella tiedolla, jotta kuva kotoutumisesta tarkentuisi. On tärkeää esimerkiksi kerätä ammattilaisten näkemyksiä kotoutumisen haasteista ja onnistumisista ja haastatella asiakkaita heidän kokemuksistaan ja näkemyksistään. Olisi myös hyvä, jos kotoutumispalvelujen eri ratkaisujen vaikuttavuutta voisi arvioida esimerkiksi kokeellisilla menetelmillä. Näillä täydentävillä menetelmillä pyrittäisiin välttämään sen riskin toteutuminen, että järjestelmiin kerätyn tiedon ulkopuolelle jäävät kehityskulut jäisivät ilman huomiota.  

Tiivistäen: Kotoutumista koskevan tiedon tarkentuminen ei ole pelkästään tai automaattisesti hyvä asia. Tiedon keräämiseen ja julkaisemiseen liittyy useita riskejä, jotka on otettava huomioon jo ennakolta. Vastuullisessa kotoutumistiedon hyödyntämisessä laadukas tiedontuotanto, tiedon kontekstointi ja riskienhallinta olisivat tasapainossa. 
 
Antti Kanniainen, hankepäällikkö, ELY-keskusten ja TE-toimistojen kehittämis- ja hallintokeskus (KEHA-keskus) 

Kuva: photocredit Kuvamestari Trio 

KEHA-keskuksen Koto-digi-hankkeessa rakennetaan parhaillaan valtakunnallisia kotoutumisen tietojärjestelmäpalveluja ja samalla työvälineitä kotoutumisen tiedolla johtamiseen. Tämä on neljäs osa blogisarjasta, jossa käsitellään kotoutumisen edistämisen tiedolla johtamisen mahdollisuuksia ja haasteita. 

Blogisarjan aiemmat osat:

• Koto-digin kehitystyö nostaa pintaan tiedonhankinnan kysymykset 
• Tiedolla johtaminen edellyttää laadukasta tietoa 
• Kotoutumisen tunnusluvut tarvitsevat taustoitusta 

Tutustu Koto-digiin tai liity hankkeen työtilaan Kotoutumisen kumppanuusalustalla.