Yhdenvertaisuuden ja vieraanvaraisuuden todeksi tekeminen edellyttää moninaisuuden huomioimista kaikenkokoisissa asioissa. Tässä yksi esimerkki Diakonissalaitoksen Olohuoneelta siitä, mitä tämä voi käytännössä tarkoittaa. 

Viime kesänä järjestin nuorten aikuisten leiriä, johon ilmoittautumiset tulivat monia erilaisia kanavia pitkin. Puhelimeni piippasi tuttuja ja vieraita numeroita, WhatsApp-ryhmässä yksi vastasi toisen nuoren kysymykseen minun puolestani, joku kysyi kaverille paikkaa. Tein selkokielisyyteen pyrkiviä, kuvitettuja leirimainoksia ja -muistilistoja, joita lähetin ryhmissä ja jokaiselle erikseen. Selitin uudestaan ja uudestaan niin kasvokkain kuin puhelimessa, mitä leiri tarkoittaa ja mitä sinne on hyvä ottaa mukaan. 

Leirin alla kerroin ystävälleni, kuinka ilmoittautumisten hallinta ja sen vuoksi koko leirin organisointi oli vienyt huomattavasti isomman osan työviikosta kuin olin ennakoinut. Ystäväni ihmetteli, miksi en vain tee yhtä ilmoittautumislinkkiä jaettavaksi ja kerää tarvittavia tietoja kootusti sitä kautta. 

Helsingin Kalliossa sijaitseva Olohuone on ilman huoltajaa maahan tulleiden nuorten yhteisö, jonka toiminnassa mukana olevilla ihmisillä on ollut tuhansien kilometrien ja lukemattomien haasteiden täyteinen polku. Olohuone on paikka, jossa suomen kieli ja suomalaisessa yhteiskunnassa navigoiminen on useimmille enemmän tai vähemmän uutta. Paikka, jossa digitaidot, raha tai kielitaito ei ole osallistumisen ehto. 

Tarvitaan uudenlaisia tapoja kutsua mukaan

En tehnyt vain yhtä ilmoittautumislinkkiä siksi, että haluamme tehdä toiminnastamme sosiaalisesti, kulttuurisesti ja taloudellisesti saavutettavaa. Haluamme rakentaa kannattelevia yhteisöjä ja tarjota ihmisille mahdollisuuksia liittyä itselle sopivaan toimintaan. Olohuoneen toiminnassa jokaisen huomioiminen kokonaisvaltaisena yksilönä ja tervetulleeksi toivottaminen tarkoittaa, että meidän on pystyttävä arjessa tarjoamaan myös muita vaihtoehtoja pikkujoulujen, ruisleivän ja Webropol-ilmoittautumislomakkeen rinnalla. Tarvitaan siis monenlaisia ja uudenlaisia tapoja kutsua mukaan. 

Tarvitaan selkokielistä viestintää ja itselle itsestään selvien käsitteiden avaamista. Tarvitaan aikaa ja rohkeutta varmistaa, että kutsun vastaanottaja on kielitaidosta huolimatta ymmärtänyt, mitä halusit kertoa. Me tarvitsemme – myös minä ja sinä – kuplien puhkomista ja ymmärrystä siitä, mikä omassa kulttuurissamme saattaa uudelle tulijalle vaikuttaa hankalalta. Tarvitaan kohtaamisia kasvokkain ja yhteistä naurua, kuten Olohuoneella, jossa nuorilla on valtavasti resilienssiä kaikista haasteista huolimatta. 

Emma Kallunki, Diakonissalaitos 

P.S. Kesäleiri oli nuorten suunnittelema ja se järjestettiin Vuosaaressa yhteistyössä Punaisen ristin kanssa osana nuorten aikuisten Kesäklubi-toimintaa. Ilmoittautumiset pysyivät tallessa ja leirille osallistui viitisenkymmentä nuorta. Niin osallistujien, vapaaehtoisten kuin työntekijöiden näkökulmasta leiri onnistui erinomaisesti!

Diakonissalaitoksen olohuonetoiminta