Kuvittele, että olisit juuri muuttanut uuteen maahan. Rekisteröidyt maahanmuuttovirastoon ja saat ensimmäisen paikallisen kontaktisi. Hän on henkilö, joka kirjaa tietosi tietokoneelle. Lähtisikö täti illalla näyttämään kaupunkia? Tuskinpa, hänen työaikansa loppuu neljältä. Seuraavana päivänä kirjaudut oppilaitokseen. Lähtisikö opettaja illalla näyttämään, missä voisi tehdä ostoksia? Tuskinpa, hänenkin työaikansa loppuu neljältä.

Päivisin olet opettajan ja eri toimistojen henkilökunnan ystävällisten hymyjen ympäröimänä, mutta iltaisin olet yksin ja tunnet itsesi ulkopuoliseksi.

Suomalaiset kuuluvat usein moneen eri yhdistykseen, ja jäsenyys valikoituu elämäntilanteen mukaan. Yhdistysrekisterin mukaan Suomessa on noin 100 000 yhdistystä. Yhdistystoimintaa kaikille – Föreningsliv för alla -hankkeessa on kannustettu yhdistyksiä ulottamaan jäsenrekrytointi ulkomaalaistaustaisiin. Hankkeen ideana oli tarjota elämän rakennuspalikoita myös vapaa-aikaan. 

Yhdistyksille on tuotettu opas inklusiivisen toiminnan kehittämiseen. Maahanmuuttaneiden opettajille on kehitetty materiaalipaketti, joka selittää perusteellisesti, mitä on suomalainen yhdistystoiminta, ja mistä suomalaiset löytyvät vapaa-aikana. Kolmas lähestymistapa koskee maahanmuuttaneiden ja yhdistyksien kohtauttamista. 

Maahanmuuttaneen kokemus tuo lisäarvoa yhdistystoimintaan

Hankkeessa käsiteltiin myös UNHCR:n kokoamaa pakolaisten kotoutumista edistävää työkalua. Sen syvin sanoma – osallisuus – puhutteli Yhdistystoimintaa kaikille -hankkeen filosofiaa, jonka mukaan maahanmuuttanut on aktiivinen ihminen, ja hänen kokemuksensa voi olla arvokas lisä yhdistystoiminnassa. UNHCR:n työkalun pohjalta tiivistettiin yhdistyksille lista kysymyksiä: Pääseekö toimintaamme mukaan helposti? Onko meillä maahanmuuttaneita tai maahanmuuttaneiden lapsia rivijäseniä tai hallituksen jäseninä? Ovatko viestintä ja ilmoittautumisohjeet selkeitä? Miten toimimme, jos rasismia ilmenee?

Hankkeen alueena oli Pietarsaaren seutu: Pietarsaari, Luoto, Uusikaarlepyy, Pedersöre ja Kruunupyy. Kuntien vapaa-ajan, urheilun ja kulttuurin vastuuhenkilöt innostuivat liittämään yhdistysten vuosittaiseen toiminta-avustukseen osan työkalun pohjalta laadituista kysymyksistä. Näin yhdistyksiä heräteltiin inklusiivisuuteen samalla kun ne hakivat avustuksia.

Maahanmuuttaneen kertomus voi muuttua toisenlaiseksi: Yksinäisyys kaikkoaa, ja pääset mukaan kuoroon, poimimaan sieniä, kutomaan mattoja, keilaamaan, pelaamaan shakkia, tennistä tai jalkapalloa. Työvoimatoimistot, sote-palvelut ja oppilaitokset tekevät jo erinomaista työtä kotoutumisen tukemisessa, mutta se ei riitä. Kynnys mennä mukaan vapaa-ajantoimintaan tai ryhtyä yhdistysaktiiviksi pitäisi olla riittävän matala. Yhdistykset, yksittäiset ihmiset ja koko kunta ja alue voivat hyvin silloin, kun kaikilla on samat mahdollisuudet rakentaa sosiaalisia verkostoja ja kasvattaa sosiaalista pääomaa. Viihtyminen ja tunne siitä, että kuuluu joukkoon, on kaikkien oikeus. Meitä kaikkia tarvitaan. 

Laura Palovuori, TKI-asiantuntija, Centria-ammattikorkeakoulu

Hanke on tukenut pakolaisten osallisuutta etenkin Pietarsaaren alueella. Mitä merkitsee kokemus siitä, että pääsee mukaan suomalaisen yhteiskunnan toimintaan? Lisätietoa saat Sylvia-hankkeen (AMIF) tuottaman Kiintiöpakolaisten vastaanotto kuntiin -videosarjan osasta 3/3 (muutto kuntaan). Lue lisää videosarjasta kotoutuminen.fi:stä.